1972

Veitsiluodon Vastus saavutti toisen Suomen mestaruutensa huimalla 31 pisteen saldolla. WP 35 sijoittui hopealle ja HIFK pronssille. Vastus nousi 1970-luvun alun suomalaisen jääpallon johtavaksi joukkueeksi.

Kaksinkertainen sarja ilman pudotuspelejä, ratkaisi mestarin.

Näin lehdistä näki ratkaisut:
VASTUS ON MESTARI - Veitsiluodon Vastus varmisti sunnuntaina tämän vuoden jääpallomestaruutensa. Sarjassa on vielä yksi kierros pelaamatta. Pahin uhkaaja Helsingin IFK ei jaksanut kaksoisottelumatkallaan keskittyä toiseen voittoon, vaan lähti paluumatkalle 3—6 hävinneinä vahvoille mestareille.

Hopean ja pronssin kohtalot ratkeavat viikon kuluttua Helsingissä. HIFK ja WP-35 selvittävät päätösottelussa keskinäisen paremmuutensa ja mitalien värit.

Kumpikin joukkue on ennen viimeistä kierrosta 20 pisteessä, kun mestari Vastus on haalinut kokoon 25 pistettä.

Sarjatulokas WPP ei jaksanut taistella rutinoitujen konkareiden joukossa, vaan se ottaa vauhtia kakkosdivisioonasta. Akilles voitti WPP:n ja OPS sinetöi putoamisen voittamalla MP:n kotonaan.

Vastus ei antanut jossitteluille sijaa. Päättäväisesti joukkue lähti otteluun ja taistelua jatkettiin päätösvihellykseen asti täydellä teholla. Maaliahne ketju teki täysosumia tasaiseen tahtiin.

IFK:n hyvä kausi sattui toisen jakson alkuun. Muutamassa minuutissa joukkue teki kaksi kaventavaa maalia, mutta Pentti Karvon suoraan aloituksesta tekemä viides täysosuma lannisti helsinkiläiset lopullisesti.

Mestaruus on Vastuksen toinen edellinen on kolmen vuoden takaa. Seppo Jolkkonen joukkueensa kapteeni ja seuran nykyinen puheenjohtaja on myös ollut mukana molemmilla kerroilla.

Jolkkosen mielestä voitto tuli oikeaan paikkaan.

”Me olemme tehneet niin paljon työtä jääpallon hyväksi ja näkeehän sen jo yleisömäärästäkin. Vahinko vain, että mestaruus ratkesi näin varhain. Tunnelma olisi ollut paljon parempi jos olisimme päätösottelussa vasta viikon kuluttua saaneet lätkät kouraan.”

Esko Talma kovien sivallustensa ansiosta palkittiin parhaana. Lisäksi ketjusta kunnostautuivat Eero Humari ja Pentti Karvo. Alakerran näkyvimmät olivat Jolkkonen ja Kari Kauhanen.

Veikko Niemikorpi oli IFK:n paras. Hänen ohellaan voidaan mainita Tapio Tanninen ja Timo Fredriksson.

Akilles pelasi puolella teholla
Akilles vietti maalijuhlaa voittamalla sarjan viimeisenä olevan WPP:n 9—6 (4—4). Ottelu ei Akilleelle suurempaa merkinnyt ja se heijastuikin sen pelistä. Puolustus pelasi välinpitämättömästi ja ketju haluttomasti ensimmäisellä puoliajalla. Toisella puoliajalla saatiin jo enemmän vauhtia.

Parhaat olivat Akilleessa vasen tukimies Christer Johansson, puolustuksessa sekä hyökkäyksessä Raine Silminen, Christer Nordgren ja Juhani Huotari.

WPP yritti ensi puoliajalla kovasti ja se johtikin ottelua tauolle 4—3. Toisella jaksolla hupenivat kuitenkin voimat ja Akilles pääsi enemmän ja enemmän niskan päälle.

Joukkueen parhaat olivat keskustuki Ismo Koskinen, maalivahti Eino Ropponen sekä ketjupelaajat Harri Laakkonen ja Tuomo Reijonen.

Juha Kaan pelasti OPS:n
Juha Kaan pelasi pitkästä aikaa OPS:n aloituskokoonpanossa ja hänen myötään joukkue sai maalinedustapeliinsä terävyyttä. Sen sai kokea varamiehinen MP, joka joutui kotimatkalle 1—6 tappio niskassaan.

Ensimmäisellä jaksolla Kaan teki joukkueensa molemmat maalit, toisella vielä yhden. Hänen yhteispelinsä Jarmo Hannukselan kanssa oli saumatonta, ja parivaljakko oli jatkuvana kiusana Kari Kekkosen johtamalle MP:n puolustukselle.

Voittonsa ansiosta OPS säilyi mestaruussarjassa, sillä jumbo WPP on neljän pisteen päässä takana.

MP ei saanut varamiehisenä peliään käyntiin koko aikana. Pentti Toivola yritti ja sai tukea Antti Rusasesta, mutta muut olivat ulkona kuvioista.

Kulmalyönnillä ratkaisun alku
WP-35 säilytti erinomaiset mahdollisuutensa hopeamitalioihin kukistamalla Oulun Luistinseuran murskaavin 7—2 (4—0) lukemin Kämärillä pelatussa mestaruussarjan jääpallo-ottelussa.

Helsingin IFK kärsi samanaikaisesti tappion tietäen viimeisen kierroksen Helsingin kamppailu hopealätkien ratkaisuksi.

Ensi jaksolla nähtiin molemminpuolin hyviä hyökkäyksiä. Kulmalyöntejä oli runsaasti, mutta ne päättyivät tuloksettomina. Vasta WP-35:n kymmenes kulma puolen tunnin pelin jälkeen johti Pauli Auvisen lyömänä tulokseen. Tämän jälkeen WP-35 otettuaan johtoaseman hallitsi jakson lopun voimakkaasti. Varkautelaisten peli kulki eturivin osalta hyvin, mutta maalin tekoon ei ollut nytkään paras mahdollinen. Toinen jakso oli selvemmin kotijoukkueen painostusta, mutta numerot näyttävät aivan toista. Varkautelaisten puolustus oli kokonaisuudessaan pitävä. Sivutuet Pauli Auvinen ja Raimo Tirkkonen olivat parhaat. Eturivin näkyvin oli Eero Hautala. Esko Holopainen pelasi myös hyvän ottelun.

Oulun Luistinseurasta palkittiin tukimies Juha Ohtonen. Puolustuksessa saa hyvän arvosanan hänen lisäkseen Pertti Härkönen. Eturivissä ei nähty aikaisempaa sähäkkyyttä. Seppo Rounaja oli poissa kuvasta lähes koko pelin. Pekka Vartiainen, joka päällystakistaan huolimatta kohosi eturivin parhaaksi, oli Matti Aalaton ohella vieraiden vaarallisin.