1980

Veiterä voitti Suomen mestaruuden ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1957. HIFK sai hopeaa ja Vastus pronssia. Lappeenrannan pitkä odotus päättyi pudotuspeleissä, ja perinteikäs seura palasi valtakunnan huipulle.

SM-loppuottelu Helsingissä Oulunkylän tekojääradalla 9.3.1980:
HIFK–Veiterä 3–4 (2–1)
HIFK: Kauko Rautiainen 2, Veikko Niemikorpi 1.
Veiterä: Leo Segerman 2, Timo Serenius 1, Kari Peuhkuri 1.
Erotuomarit: Reijo Kuokkanen – Veijo Karppinen.
Yleisöä: 2 560.

Näin lehdistö näki ottelun:
Vihdoinkin Veiterä, Lappeenrannan jääpalloilun ykkösjoukkueetta onnisti. Se loi jännityskylläisessä loppuottelussa hyvin valmistautuneen Helsingin IFK:n niukasti, mutta ansaitusti 4—3 (1—2)Helsingin Oulunkylän tekojääradalla 2 560 maksaneen katsojan kannustaessa. Veiterän edellisestä mestaruudesta oli kulunut jo 23 vuotta. Lisäksi seura sai uudella nappejaan vuosien 1977 ja 1979 loppuotteluissa. Molemmissa sen kukisti Oulun Luistinseura.

Jännitys painoi molempien joukkueiden peliä. Siksipä ottelun taso jäikin tyypilliseksi finaalin hermoiluksi. Kaiken lisäksi molemmat joukkueet tekivät puolustuspelissä maalin johtaneita virheitä.

Ulkonaiset puitteet olivat kerrassaan mainiot. Aurinko paistoi. Viimainen tuuli pieksi yllätyskatsomoa, jossa tammikkeita maistelleet lappeenrantalaiset olivat tunnelman luonnin pääosassa. Jopa niin, ettei palkintojenjaosta ollut tulla mitään.

Yleisö sadatteli järjestelyjä
Satapäinen yleisöjoukko sadatteli myös lipunmyyntijärjestelyjä. Järjestävä seura Helsingin IFK ei ollut ennakoinut tarpeeksi hyvin paikalle saapunutta yleisöä. Toisaalta Oulunkylä osoitti jälleen kerran vajavaisuutensa silloin, kun hiukankin suurempi yleisömäärä saapui paikalle. Lippukassoja kun on vain yksi. Niinpä yleisö virtasi sisään yhdestä auki olevasta portista vielä, kun peliä oli käyty 20 minuuttia. Oulunkylän tilat puoliajan tarjoilua varten ovat myös täysin alkeelliset. Niinpä sen pärjääminen minuutin aikana jolloin kenttää jäädytettiin oli läheskään kaikki eivät saaneet kaipaamaansa kahvivarastoa. Kun laitokseen on uhrattu parikymmentä miljoonaa, niin luulisi, että myös pienet, tärkeät asiat olisi kunnossa.

Kentällä kaksi tehopelaajaa
Veiterän voitto perustui lähinnä toisen jakson peliin. Lappeenrantalaiset käänsivät minuuttinsa 1—2 tappionsa 3—2 johdoksi pelin 49. minuutilla. Lisäksi heidän ylhäältä alkanut karvauspelinsä jäädytti täysin HIFK-hyökkäyksen. Punanutut eivät saaneet peliä käyntiin lainkaan. Varsinkin yhteispelin kohdalta helsinkiläisten avaukset ontui. Kauko Rautiainen oli selvästi HIFK:n vaarallisin. Hän samoinkuin pytyllä palkittu Veiterän paras pelaaja Leo Segerman, teki kaksi maalia ja antoi yhden maaliin johtaneen syötön.

Jääpallokentät jättävällä HIFK:n maalivahdilla Veli Pohjolaisella oli toisen jakson pelin aikana onnensakin mukana. Hän saa ottaa Veiterän ensimmäisen tasoittavan maalin sekä Sereniuksen 49. minuutilla kulmasta ampuman maalin tililleen. Ensin Segerman sutaisi pallon kohti HIFK-maalia sekä sinne päin. Pallo pomppi varsin hiljaisesti Pohjolaisen käsien yli maaliin. Toisessa maalissa Pohjolainen tuli jostain syystä kulmurissa maalista ulos. Pallo meni hänen jättämästä aukosta sisälle. Ratkaisevassa Veiterän neljännessä maalissa 78. minuutilla HIFK-kapteeni Kari Kiviharju löi ensin hudin. Sen jälkeen hyvin pelannut Jarmo Haavisto tavoitteli maillallaan palloa, joka muuten olisi mennyt ulos. Tuloksena oli lopuksi Segermanin läheltä tekemä maali.

”Psykologi ihmettelisi”
Veiterä-valmentaja Esko Heltola oli tietenkin mestaruudesta ilois­saan. Se oli pitkäjänteisen työn tulos.
”Jos kuitenkin meidän joukkue vietäisi psykologille, niin kyllä hän ihmettelisi miten kulta on voinut tulla. Niin eritasoista pelaaja-ainesta meillä on. Mutta ehkä se on meidän voimamme ja heikkoutemme.”
Heltola arvosteli myös tiukasti SM-sarjan play off -pelejä. Hänen mielestään niitä ei tarvittaisi lainkaan.
”Jos on välttämättä runkosarjan jälkeen pelattava, niin pelattakoon neljän joukkueen yksinkertainen loppusarja, jossa runkosarjan pisteet tavalla tai toisella jäisivät voimaan”, Heltola sanoi.

Myös HIFK:n varapuheenjohtaja Elof Landgren yhtyi tähän käsitykseen.
”Kyllä play off on pelkkää muotia jääpalloilussa. Sitä paitsi play off ottelut vetävät yleisöä pois sarjaotteluista.”
Jääpalloliiton tuleekin olemaan vaikea tilanne käsitellessään huhtikuun 19 päivänä ensi kauden sarjajärjestelmää. Joka tapauksessa nyt vallalla oleva järjestelmä on romutettava. Parasta olisi, että se romutettaisiin kokonaan. Mestaruuta kun ei käsittääkseni tarvitse ratkaista kuin kerran. Vielä hullumpaa jos se ratkaistaisi runkosarjan jälkeen kahdessa loppuottelussa. Kulttuuria jääpalloiluun.

Helsingin IFK — Veiterä 3—4 (2—1)
1. Kauko Rautiainen 1—0
33. Leo Segerman 1—1
37. Veikko Niemikorpi 2—1
49. Timo Serenius 2—2 (kl)
49. Kari Peuhkuri 2—3
71. Rautiainen 3—3 (vl)
78. Segerman 3—4

Jäähyt: HIFK 2 x 10 min, Veiterä 3 x 10 min.
Yleisöä 2 560.

Mestarit:Mikko Pysing, Mauri Klukas, Timo Serenius, Urho Partanen, Heikki Raitavuo, Jukka Kosonen, Ossi Sutinen, Kari Peuhkuri, Seppo Sarkima, Leo Segerman, Hannu Hatara.
Vaihtopelaajat:Pekka Petriläinen, Matti Sivenius, Juha Mänttäri ja Yrjö Skaffari.
Lisäksi joukkueessa ovat pelanneet Petri Hämäläinen, Jukka Tirkkonen ja Jarmo Suni.

Hopeajoukkue:Veli Pohjolainen, Jarmo Haavisto, Markku Björn, Antti Helpi, Kari Kiviharju, Christer Johansson, Jukka Ketopelto, Jukka Suominen, Veikko Niemikorpi, Timo Rantala, Kauko Rautiainen.
Vaihtopelaajina:** Kalevi Hämäläinen, Jori Ekman, Timo Fredriksson, Christer Nordgren.
Lisäksi joukkueessa ovat pelanneet Kari Järvinen, Tapio Eräheimo ja Peter Wrede.