1982

OLS palasi Suomen mestariksi Akilleksen välivuoden jälkeen. HIFK saavutti hopeaa ja Akilles pronssia. Oululaiset osoittivat jälleen pudotuspelivahvuutensa ja aloittivat uuden erittäin menestyksekkään jakson suomalaisen jääpallon huipulla.

1. SM-loppuottelu Helsingissä Oulunkylän tekojääradalla 6.3.1982:
HIFK–OLS 3–6 (1–1)
HIFK: Veikko Niemikorpi 1, Kauko Rautiainen 1, Tapio Eräheimo 1.
OLS: Matti Alatalo 2, Eero Hamari 2, Asko Eskola 1, Jari Löthman 1.
Erotuomarit: Kalevi Ruutu – Teuvo Ruutu.
Yleisöä: 495.

2. SM-loppuottelu Oulun Keskuskentällä 7.3.1982:
OLS–HIFK 7–3
OLS: Matti Alatalo 3, Ilkka Alatalo 1, Jari Löthman 1, Juha Niemikorpi 1, Asko Eskola 1.
HIFK: Kauko Rautiainen 2, Veikko Niemikorpi 1.
Erotuomarit: Kalevi Ruutu – Teuvo Ruutu.
Yleisöä: 950.

Näin lehdistö näki ottelut:
Helsingin IFK:n mahdollisuudet kauden jääpallomestaruuteen pienenivät Oulunkylän tekojääradalla Helsingissä viidelläkymmenellä prosentilla. Oulun Luistinseuran ahkera luisteleminen ja hieno yhteispeli erityisesti laitojen kautta johti keltapaidat loppujen lopuksi selvään 6—3 (1—1) voittoon. Se oli täysin ansaittu.

Samalla on kuitenkin sanottava, että myös Helsingin IFK:lla oli voiton avaimet käsissään. Nimenomaan ensi jaksolla jolloin helsinkiläiset hallitsivat peliä selvästi, OLS oli hätää kärsimässä.

HIFK pilasi mahdollisuutensa
Jo ensimmäisellä minuutilla Jukka Suominen vetäisi vaarallisesti sivuverkkoon. Kolmea minuuttia myöhemmin Jori Ekman tempaisi ylärivästä. Nyt oli edessä pystytolppa. Sitten oli vuorossa Kauko Rautiainen, mutta oranssipöyrykkä suhahti lujaa vasemman tolpan ohi noin puolisen metriä.

Kun peliä oli pelattu 12 minuuttia, taklasi Veikko Niemikorven nuorempi veli Juha vanhempaa veljeään jäähyn arvoisesti. OLS:n ollessa vajaalla ”Vetsa” sivalsi kulmasta tarkasti 1—0. Aikaa oli kulunut 17 minuuttia.
Vasta parikymmentä minuuttia myöhemmin OLS pääsi jollain tavalla hampaineen. Matti Alatalo ampui vapaalyönnin jälkeen tarkasti, mutta HIFK-maalivahti Kalevi Hämäläinen nappasi hienosti alakulmasta pallon hanskaansa.

OLS hassasi rankkarin
HIFK-mylly jauhoi kuitenkin edelleen. Niemikorpi täräytti kulmasta, mutta Jukka Palinsaari torjui luistimellaan. 24 minuutilla. Ja vain kolme minuuttia tämän jälkeen OLS-maali oli jälleen vaarassa. Suominen antoi kauniisti oikealta kaari pallon vasemmalle kenttäpuoliskolle.

Niemikorpi oli taas paikalla, mutta nyt pallo napsahti oikean pystytolpan juureen, mutta meni siitä ulos.
Minuuttia ennen puolen tunnin täyttymystä OLS sai hyväkseen oikein tuomitun rangaistuslyönnin. Kovassa lyöntikunnossa oleva Matti Alatalo veti kuitenkin pallon keskelle. Hämäläinen poimi pyörykän varmasti oikeaan hanskaansa.

Tästä hetkestä aina 42 minuutille OLS:llä olisi ollut mitä maukkaimmat maalintekopaikat, HIFK:lla näet pelasi yhdeksällä miehellä kun Timo Fredrikssonkin otti tavallisen uskollisena jäähyn 32 minuutilla. Mutta OLS-peli oli kipsissä.

Kipeimmin HIFK kärsi kuitenkin jäähystä silloin kun Kalevi Ruutu komensi Jukka Suomisen 42 minuutilla jäähylle. Omasta ja joidenkin puolueettomien tarkkailijoittenkin mukaan jäähy oli aiheeton.
”Suominen ei pelannut tilanteessa lainkaan palloa, vaan otti miestä”, Ruutun tyly kommentti kuului.

Ensi jakson päätteeksi Matti Alatalo kiersi vasemmalta läpi keskitti ja Hamari tasoitti.
Ja siihen päättyivät HIFK:n mahdollisuudet ja OLS:n alkoivat, vaikka IFK siirtyikin vielä kerran johtoon Rautiaisen upealla ilmalyönnillä Niemikorven keskityksestä.
Mutta sitten tuli OLS:n voimahahmo Matti Alatalo. Ensin hän sooloili yksin läpi 47 minuutilla ja teki 2—2. Kahta minuuttia myöhemmin hän muutti kulmasta lukemiksi 3—2. Kolme maalia Suomisen 10 min. jäähyn aikana.

Hamari kiitti harhasyötöstä
Tapio Eräheimo tasoitti vielä 3—3:een, mutta sitten Eero Hamari pääsi yksin läpi. HIFK-puolustajat olivat molemmat ylhäällä ja Jarmo Haavisto antoi lisäksi täydellisen harhasyötön Hamarille. Hän kiitti ja teki 4—3.
Eskola iski sitten Hämäläisen sylkäistyä pallon ulos läheltä 5—3 ja Jari Löthman viimeisteli 84 minuutilla 6—3.

HIFK:n peli tukehtui keskikentän täydelliseen sumutukseen. Ensin Jori Ekmanin luistin rikkoutui 10 minuutilla. Uutta ei ollut tilalle ja niin mies huilasi koko loppuajan! Toisella jaksolla Timo Fredriksson loukkaantui ja näin Jukka Suominen jäi tavallaan yksin keskikentälle.

”Petri Sinnemäki ei vielä täytä nyt sivutukimiehen paikkaa. Mutta kyllä meidän on tunnustettava että OLS oli varsinkin toisella jaksolla selvästi parempi. Se luisteli 25 % enemmän kuin me. Emme yksinkertaisesti pysyneet pitämään Alataloa, Hamaria ja Eskolaa. Ratkaiseva ottelun kululle oli Hamarin 4—3 maali. Jos meillä kuitenkin riittää Oulussa tahtoa kuten Porvoossa, niin mahdollisuuksia löytyy. Kyllä me joka tapauksessa jotain keksimme. Fredrikssonin loukkaantuminen saattaa kyllä tuoda pulmia mukanaan”, HIFK-valmentaja Jukka Suominen sanoi.

OLS-valmentaja Reijo Karppinen myhäili tyytyväisenä.
”Ensi jaksolla ottelun tärkeys painoi. Sunnuntaina meidän on edelleen pakko luistella. Silloin voitto heltää. Luonnollisesti meidän on myös satsattava puolustukseen.” Joka tapauksessa vain voitto pitää HIFK:n kuvioissa mukana. Silloinkin se joutuu viikon päästä matkustamaan Ouluun.

SM-loppuottelu
HIFK—OLS 3—6 (1—1)
17 min. Veikko Niemikorpi 1—0 (kl)
44. Eero Hamari 1—1
45. Kauko Rautiainen 2—1
47. Alatalo 2—2
49. Alatalo 2—3
68. Tapio Eräheimo 3—3
74. Eero Hamari 3—4
83. Asko Eskola 3—5
84. Jari Löthman 3—6

Jäähyt: HIFK 6 x 10 min., OLS 3 x 10 min.
Yleisöä: 495.
Erotuomarit: Kalevi ja Teuvo Ruutu.

Jos OLS voittaa Oulussa on se Suomen mestari. HIFK:n voittaessa pelataan kolmas ottelu viikon kuluttua jolloin OLS saa valita ottelupaikkakunnan.
-----------------------------------------------------

Oulun Luistinseura osoitti Oulun Keskuskentällä pelatussa SM-jääpalloilun loppuottelussa olevansa kiistaton Suomen mestari. Oululaiset rökittivät HIFK:n toistamiseen numeroin 7—3. OLS ylivoimaisuutta osoittaa jo se, että ensi jakson jälkeen peli oli 5—0.

Siitä huolimatta että HIFK:n hopeamitali tältä talvelta on enemmän kuin hatunnoston arvoinen on sanottava, että varsinkin ensi jakson peli oli tehotonta. Syynä ei voinut olla edes se, että HIFK joutui otteluun ilman nopeaa vasenta keskikenttämiestään Timo Fredrikssonia. Hänen oikean jalkansa pohjelihas sai luistimesta lauantaina Helsingissä tällin, joka aiheutti sisäisen verenpurkauman.

Mestareiden peli perustui kuten lauantainakin suureen luistelulliseen ylivoimaan. Se tarkoittaa ennenkaikkea sitä, että joukkueen fyysinen kunto oli luotu sellaiseksi, että se kesti koko kauden. Jos ajatellaan mestareita yksilöittäin niin tuskin on syytä ryhtyä parasta nimeämään. Koko joukkue tuli kautta koko kentän sellaisella voimalla joka yksinkertaisesti pani helsinkiläiset polvilleen.

Matti Alatalo on löytänyt jälleen sen vireen, jota Suomi esimerkiksi ensi vuonna kaipaisi MM-kisoissa. Hänen syöttönsä sekä napakat laukaukset olivat kuin kopioita lauantain Oulunkylän ottelusta. Päävalmentaja Vilhuselle onkin mieluinen tehtävä täydentäessään MM-joukkuetta. Siihen kuuluisi myös Timo Okkosella olevan asiaa.

Nuoret pääsevät esiin
Sunnuntain ratkaisevassa finaalissa oli mieluisaa nähdä se, että joukkueen valmentaja Reijo Karppinen on tuottanut joukoistaan nuoria pelaajia, jotka alkavat yhä enemmän ja enemmän tulla esille suurissa ympyröissä. Esa Määttä, Jari Löthman, Jari Surakka ja jo maajoukkuetasolle yltänyt Jukka Ohtonen ovat nimiä, jotka eivät jätä satavuotiasta OLS:ää tulevaisuudessa pulaan.

Toki olisi väärin jättää mainitsematta tässä yhteydessä Eero Hamari. Ylihuomenna 35 vuotta täyttävä ”Eppe” oli vähintään yhtä vaarallinen kuin lauantaina Helsingissä jolloin hän teki kaksi maalia.

”OLS:n mestaruus oli mielestäni jo lauantain pelin jälkeen selvä. Taktiikkanamme oli sitä paitsi panna täysi hässäkkä päälle heti ensimmäisestä sekunnista lähtien”, Hamari sanoi. Hamari on varsin harvinainen suomalainen jääpalloilija. Hän on voittanut Suomen mestaruuden kahdeksan kertaa. Ja ura jatkuu vai jatkuuko?

”En ole tätä asiaa vielä miettinyt, mutta eiköhän mestaruuden kunniaksi ole ainakin ensi kausi jatkettava. Sen sijaan olen sitä mieltä, että maajoukkueessa kykyni ovat jo punnittu. Nuorennusleikkaus on ollut sillä tasolla hyväksi.”

Pahimpina vastustajinaan Hamari pitää Warkauden Pallo-35:n puolustajaa Pauli Auvista sekä sunnuntaista vastustajaansa Jarmo Haavistoa. Kauden mestaruussarjajoukkueista Hamari antaa tunnustuksen ennen kaikkea Oulun Palloseuralle. Markku Suorsa hän pitää myös varteenotettavana puolustajana.

Helsingin IFK:n valmentaja Jukka Suominen myönsi auliisti oululaisten paremmuuden.
”OLS oli ilman muuta mestaruutensa arvoinen. Millaiseksi tilanne olisi kehittynyt, jos Veikko Niemikorpi olisi kulmurissa pystynyt luutimaan maalin edustan puhtaaksi kuten hänen piti ennakkosuunnitelmien mukaan tehdä”, Suominen sanoi.

Kaikkiaan ottelussa OLS:llä oli kaksitoista kulmuria HIFK:n yhtä vastaan. Ensijaksolla OLS teki juuri kulmureista ja niiden jälkitilanteista kolme maalia. Suominen osoittaa sormensa myös täysin oikeutetusti Helsingin kaupungille. Hänen syytteessään sanotaan: ”Jos Helsinki ei pysty takaamaan mestaruussarjatason joukkueelle yhtään otteluajan, eli 90 minuutin, pituista yhtäjaksoista harjoitteluvuoroa Oulunkylän tekojääradalla, niin on kysyttävä pitääkö vaihtaa kaupunkia.”

Jo pelin ensi minuuteista lähtien OLS määräsi tahdin. Koko ensi jaksolla HIFK:lla ei ollut kuin kolme hyökkäystä. OLS:n 22-vuotias postimies Kalevi Immonen liimautui tosi postinomaisesti Veikko Niemikorven pintaan. Harvoin Niemikorpea on kauden aikana näin tehokkaasti pidetty.

Avausmaalikaan ei tarvinnut odottaa kuin 10 minuutille. Matti Alatalo pamauttaessa kulmurista 1—0. Alatalo, mutta tällä kerralla Jukka, vetäisi Jari Löthmanin hienosta esityöstä 2—0. Aikaa oli kulunut 24 minuuttia. OLS:n hieno hyökkäys, käynnistäjinä Matti Alatalo, Asko Eskola ja Kalevi Immonen toi mukanaan kulmurin 31 minuutilla.

Sen jälkitilanteesta Jari Löthman veti 3—0. Sitten olikin asialla jälleen Matti Alatalo 37 minuutilla ja Juha Niemikorpi viimeisteli kulmurin jälkeen ensi jakson päätteeksi 5—0. HIFK:n toiveet olivat menneet.

Siitä huolimatta helsinkiläiset aloittivat tarmokkaasti takaa-ajon. Seitsemässä minuutissa peli oli jo 5—2, mutta ote ei kestänyt Niemikorven ja Rautiaisen maalien jälkeen. Asko Eskola tuuletti 6—2. Ennen ottelun loppua OLS sai hyväkseen rangaistuslyönnin. Nyt ei päästetty ampumaan Matti Alataloa, joka epäonnistui tässä tehtävässä Helsingissä. Mutta yhtä vähän taitoja oli 20-vuotiaalla Esa Määtällä. Kalevi Hämäläinen, joka vartioi jälleen oivallisesti HIFK-maalia, haukkutteli pallon itseään kohti ja torjui näin toisen rangaistuslyönnin play-offeissa.

Pelin 85 minuutilla Matti Alatalo kuritti jälleen pääkaupunkilaisia 7—2 kunnes Kauko Rautiainen rangaistuslyönti meni helposti perille 89 minuutilla.

OLS—HIFK 7—3 (5—0)
10. min. Matti Alatalo 1—0 (kl)
24. Ilkka Alatalo 2—0
31. Jari Löthman 3—0
37. M. Alatalo 4—0
44. Juha Niemikorpi 5—0
50. Veikko Niemikorpi 5—1
52. Kauko Rautiainen 5—2
65. Asko Eskola 6—2
85. M. Alatalo 7—2
89. Rautiainen 7—3 (rl)

Rangaistukset: HIFK 3 x 10 min. OLS 0 min
Yleisöä: 950.

Karppinen harkitsee lopettamista
Jääpallomestaruuden voittanut Oulun Luistinseura ja hopeajoukkue Helsingin IFK ovat molemmat menettämässä valmentajansa. He eivät kuitenkaan jätä lajia.

”Johtavan jääpalloseuran vetäminen huipputasolla vie voimia ja siksi olen harkinnut tarkkaan valmentajaurani lopettamista OLS:n puitteissa”, Reijo Karppinen sanoo. Ex-maajoukkuevalmentaja valmensi joukkueensa lähes tieteellisellä tarkkuudella mestaruuteen. OLS keskittyi loppupeleihin neljä viikkoa.