1983

OLS puolusti mestaruuttaan ja saavutti toisen peräkkäisen kultansa. HIFK sijoittui hopealle ja Akilles pronssille. Samat kolme seuraa täyttivät mitalisijat toisena kautena peräkkäin suomalaisen jääpallon kärjessä.

1. SM-loppuottelu Helsingissä Oulunkylän tekojääradalla 5.3.1983:
HIFK–OLS 4–1 (3–1)
HIFK: Veikko Niemikorpi 3, Pasi Kalliokoski 1.
OLS: Risto Kontturi 1.
Erotuomarit: Teuvo Ruutu – Kaj Wallén.
Yleisöä: 325.

2. SM-loppuottelu Oulun Keskuskentällä 6.3.1983:
OLS–HIFK 7–3 (3–1)
OLS: Asko Eskola 2, Juha Niemikorpi 1, Jari Löthman 1, Matti Alatalo 1, Jari Surakka 1, Kari Moilanen 1.
HIFK: Veikko Niemikorpi 2, Kari Peuhkuri 1.
Erotuomarit: Teuvo Ruutu – Kaj Wallén.
Yleisöä: 1 489.

3. SM-loppuottelu Oulun keskuskentällä 13.3.1983:
OLS–HIFK 6–3 (3–1)
OLS: Eero Hamari 2, Matti Alatalo 2, Juha Niemikorpi 1, Jukka Ohtonen 1.
HIFK: Kari Peuhkuri 1, Veikko Niemikorpi 1, Kari Kiviharju 1.
Erotuomarit: Teuvo Ruutu – Kaj Wallén.
Yleisöä: 2 003.

Näin lehdistö näki ottelut:
HIFK:n osaaminen liikaa oululaisille, HIFK—OLS 4—1

Helsingin IFK:n jääpalloilun mestaruussarjan miehistön taktinen taitaminen ja tekninen osaaminen olivat hämmästyttävästi liikaa puolustavalle Suomen mestarille Oulun Luistinseuralle. Play offin ensimmäinen osaottelu paras kolmesta järjestelmällä päättyi punapaitaisten selvään 4—1 (3—1) voittoon Oulunkylän tekojääradalla. HIFK:lla on nyt voiton päässä SM:stä. OLS:n on sen sijaan voitettava kahdesti ennenkuin mestaruus on selvä.

Kotijoukkueen voitto olisi voinut olla kaksi kolme maalia suurempikin, niin selviä maalintekotilanteita hassattiin. Ja se on tietenkin paha se, kun otetaan huomioon, ettei kysymys ollut suinkaan onnesta, vaan osaamattomuudesta.

Täydellinen HIFK:n puolustus
Jääpalloilullisesti ottelu ei kohonnut kovinkaan korkealle tasolle. Runsaat yksityiskamppailut sekä kymmenet syöttömenetykset vastustajalle eivät katselijoille parasta mahdollista tarjonneet. Toisella ajalla HIFK:n taktiikkaan kuului 3—1 johdon merkeissä runsas pelaaminen taaksepäin ja maalivahti Risto Ruokolaiselle. Sen saattoi nimenomaan taktisessa mielessä sallia.

Kun tästä ottelusta kunniaa jaetaan, niin sen saa pääasiassa HIFK:n puolustus. Se pelasi kerrassaan niin saumattoman tiiviin ottelun, että harvoin olen sellaista nähnyt. Oulun vaaralliset laitakärjet Asko Eskola ja Eero Hamari saivat kuin näkymättömiä haamuja kentällä. Tehollinen panos täysin suuri ja ammottava nolla.

HIFK:n laitapuolustajat Jarmo Haavisto ja Markku Björn napsivat sitten pallon kuin pallon.
Haaviston peli ei ihmetyttänyt, mutta Björn lienee pelannut erään parhaista puolustajapeleistä elämässään. Hienoja katkoja, tähdellisiä ylösnousuja hyökkäyksiä tukemaan sekä myös hyviä syöttöjä.

Jukka Suominen paikasi Jori Ekmanin paikan oikeana sivutukimiehenä. Myös varsin täysipainoinen suoritus. Suomisen peli nimenomaan rauhoitti peliä. Kari Kiviharju johti puolustuskeskustaa eikä lähtenyt turhiin vaarallisiin ylösnousuihin.

Ruokolainen ylitse muiden
Kaiken lisäksi on sanottava, että HIFK-puolustuksessa oli syvyyttä, joka takasi sen, että oululaiset hyökkääjät löysivät jos eivät muualta, niin puolustuspussin pohjalta. Myös tähtirintaisen varmistuspeli oli korkeaa luokkaa.

Yhtä nimeä ei HIFK-puolustuksesta missään tapauksessa voi jättää mainitsematta. Hän on maalivahti Risto Ruokolainen. Ensi jakson viimeistä edellisellä minuutilla tämä lastenhoitaja oli maaliksi kaikille suomalaisille maalivahdeille torjumalla Ilkka Alatalon lyömän rangaistuslyönnin 3—1-tilanteessa. Myös hänen käsikauhinsa olivat ilmanäppi luokkaa. Maajoukkueainesta.

Näin oli asia. HIFK:n on kuitenkin syytä seistä erittäin tukevasti maan ja jään pinnalla sunnuntaina Oulussa. Sillä vastassa on silloin täysin erilainen OLS.

Lauantaina keltapaidat olivat ikäänkuin henkisesti lyötyjä jo alkuminuuteista lähtien. Runsaat yksinkertaiset päättyivät armotta HIFK:n puolustuspussuun. Ja kuten sanottu vaaralliset laitakärjet olivat täysin ponnettomia.

Suurta kunniaa saa myös HIFK:n Pasi Kalliokoski. Hän teki tärkeän kolmannen maalin. Toisekseen hän piti ikäänkuin näkymättömästi OLS:n vaarallisen Matti Alatalon — maalintekijäkuninkaan. Kyllä Matti oli nyt niin Pasin kukkarossa kuin vain olla voi.

Jo se, että satakaksivuotias Luistinseura ei pystynyt hyödyntämään yhdeksästä kulmasta kuin yhden, senkin jälkitilanteesta, osoittaa tehottomuutta. Onhan OLS:lla sentään maan mainioita lyöjiä. HIFK teki neljästä kulmasta kaksi maalia. Tehoprosentti siis 50!

Kolmen maalin Niemikorpi
Sunnuntain pelissä Oulun Keskuskentällä HIFK:n kärkipää on odotettava enemmän. Lauantain pelistä saa täydet pisteet vain Veikko Niemikorpi. ”Vetsa” osoitti taas kolmella maalillaan vaarallisuutensa. Näistä kaksi syntyi ilman alle uponneista kulmuripalloista.

Kari Peuhkuri on oikullinen pelaaja. Välillä peli kulkee kuin enkelillä. Välillä ei mikään onnistu. Lauantaina Peuhkuri lisäsi pudotuksiaan paljon vääräosoitteisilla syötöillä. Muistettakoon kuitenkin kuinka Kari taisteli mainiosti 18 minuutilla oikealta itsensä läpi. Teuvo Ruutu jätti aivan oikein käyttämättä pillinsä, vaikka Peuhkuria rikottiinkin. Väen väkisin Peuhkuri murtautui päätyyn syötti ja Niemikorpi ohjasi maaliin. Kauko Rautiaisella oli monta kertaa meno päällä, mutta jäi yleensä hieman viimeistä silausta vaille.

Selvä kaato, mutta pilli ei soinut
Jos sai OLS osakseen selvän rangaistuslyönnin, niin olisi pitänyt myös HIFK:n saada.

Niemikorpi kaadettiin selvässä läpimenotilanteessa 48. minuutilla. Kaj Wallen oli vieressä, mutta pilli ei soinut. Nuori erotuomari nosti vain käsiään ikäänkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kyllä rangaistuslyöntejä on uskallettava puhaltaa, vaikka kymmenen peräkkäin jos virhe, kuten nyt, on sitä luokkaa.

”Ei luistelua pätkääkään”
OLS-valmentaja Reijo Karppinen tunnusti omiensa tappion.
”HIFK pelasi taktillisesti erittäin hyvin. Nimenomaan meillä piti olla luistelua, mutta siitä ei näkynyt pätkääkään. Sunnuntaina Oulussa on kuitenkin eri peli”, Karppinen väläytti.

HIFK-valmentaja Jukka Suominen kiitti nimenomaan omiensa henkilökohtaista panosta.
”Yllättävän yksioikoista yrittämistä OLS:lta. Meidän pelissämme onnistui Matti Alatalon ja Timo Okkosen eliminoiminen. Risto Ruokolaisen rangaistuslyöntitorjunta antoi joukkueellemme lisää henkistä selkärankaa. Joka tapauksessa olemme SM-taipaleella nyt puolivälissä.”

Suominen pitää OLS:ää edelleen suosikkina. Oululaisilla on kuitenkin runsaasti mietittävää, sillä ei pelkkä kotikenttäkään kaikkea takaa. Mutta kuten sanottu vain voitto merkitsee sunnuntaina Oulussa jotain.

HIFK—OLS 4—1 (3—1)

Maalit:
14. Veikko Niemikorpi 1—0
18. Niemikorpi 2—0
29. Risto Kontturi 2—1 (kl)
42. Pasi Kalliokoski 3—1
62. Niemikorpi 4—1 (kl)

Jäähyt: HIFK 3 x 10 min, OLS 1 x 10 min ja 1 x 5 min.
Erotuomarit: Teuvo Ruutu ja Kaj Wallen.
Yleisöä: 325.
----------------------------------------------

HIFK:lla ei ollut missään vaiheessa asiaa voittoon

OLS—HIFK 7—3

Oulun Luistinseura, jääpalloilun hallitseva Suomen mestari, osoitti Oulun Keskuskentällä selvästi, missä kaappi sunnuntaina seisoi. Edelleen pahoissa hyökkäystyövaikeuksissa pakertelava Helsingin IFK sai poistua vilkkaan ja hyvätasoisen pelin jälkeen kotimatkalle 7—3 (3—1) tappio selässään. Tämä merkitsi sitä, että mestaruuteen tarvitaan kolmas ottelu. Se pelataan ensi sunnuntaina jälleen täällä.

Yhtä vähän kuin oululaisilla oli lauantaina asiaa voittoon, yhtä vähän sitä oli sunnuntaina HIFK:lla. Se mitä OLS-valmentaja Reijo Karppinen kaipasi joukkueeltaan Helsingissä, luistelua, löytyi nyt oululaiskintereistä enemmän kuin tarpeeksi. Kaiken lisäksi OLS esitti varsin oivaa joukkueyhteistyöskentelyä ja repi nytkin suhteellisen hyvin pelanneen HIFK-puolustuksen rikki.

OLS:n pelinkäynnistäjänä oli sunnuntaina MM-pelaaja Jukka Ohtonen. Hän työskenteli laajalla säteellä ja oli erikoisesti rikkomassa helsinkiläisten hyökkäykseen lähtöä. Hienoista itsekyyden makua Ohtosen pelissä kuitenkin huomasi.

Toinen näkyvä OLS-hahmo, jolle HIFK ei nyt löytänyt lääkettä oli Asko ”Gevalia” Eskola. HIFK-valmentajan Jukka Suomisen lääkkeet eivät Eskolaa riittäneet pysäyttämään.

OLS lähti liikkeelle oikein suunnitellulla taktiikalla. Se ei ollut upporikasta ja rutiköyhää, vaan perustus ratkaisuseen yhteispeliin. Taaimman puolustuksen miehet eivät lähteneet ylöspäisiin ylösnousuihin. Toisaalta esimerkiksi vasen sivutuki Jari Löthman kinnasi tuon tuostakin ylös.

Kalliokoski vartioi hyvin
Matti Alatalo oli tälläkin kertaa Pasi Kalliokosken vartioinnissa suhteellisen vaisu. Ei kuitenkaan niin näkymätön kuin lauantaina Helsingissä. Viikon kuluttua odottaisi myös Eero Hamarin panoksen olevan huomattavasti mittavampi.

Kuten jo totesin lauantain pelistä, HIFK kaipaa hyökkäystyöskentelyynsä terävyyttä. Tänäänkin se oli jokseenkin täydellisesti Veikko Niemikorven ja Kari Peuhkurin varassa. Kauko Rautiaisen keskitalvella esittämästä hyökkäysten päättämisestä sekä hyvistä syöttötyöskentelyä jäi edelleen kaipaamaan.

HIFK:lla kapea materiaali
Täysi perä siitä paitsi taitaa olla siinä, että HIFK:n pelaajamateriaali on sen verran heikkoa, että reilessä ei riitä tarpeeksi puristusta. Tämä tulee erikoisesti näkyviin silloin kun vaihtopelaajia tarvitaan.

”Me emme olleet vielä toipuneet lauantain ottelusta. OLS liikkui enemmän ja se ratkaisi. OLS:n 4—1 maali oli oikeastaan lopullinen niitti meidän arkkuumme. Meillä ei ole lopputulokseen nähden minkäänlaisia selittelyjä. OLS on yksinkertaisesti joukkue, jota ei joka päivä voiteta. Niitä virheitä, joita me teimme ei OLS:aa vastaan saa yksinkertaisesti tehdä. Pidäin oululaisia suosikkina myös ensi sunnuntaina”, HIFK-valmentaja Jukka Suominen sanoi.

Sitä oululaiset ehdottomasti ovatkin. Varsinkin kun he saavat pelata omiaan kannustavan, joskin asiallisen, oululaisyleisön edessä. Tuon kummajaisen on sallinut SJPL:n liittokokous. Jos asiaa tarkemmin ajatellaan, niin kyllä se etu, että runkosarjan joukkue saa valita play offin ensimmäisen pelin paikan pitäisi riittää.

OLS suosikki viikon kuluttua
Kolmas osaottelu pitäisi ehdottomasti pelata puolueettomalla paikkakunnalla. Syytä on myös kysyä onko tämän tyyppinen ratkaisu paras kolmesta menetelmä, paras mahdollinen.

Joka tapauksessa näin nyt kuitenkin pelataan ja OLS onkin ehdoton suosikki viikon kuluttua. Joukkueen taktiikka tuskin paljon nyt nähdystä muuttuu.

”Me pelasimme nyt täysin eri taktiikalla kuin lauantaina. Emme antaneet HIFK:lle pelitilaa. Sen virheen kuitenkin teimme, että rupesimme 6—1 tilanteessa jäähdyttelemään peliä. Se olisi saattanut kostautua. Tulevasta pelistä en halua sanoa mitään ennen nukuttua yötä. Sen voin kuitenkin kertoa, että kyllä nyt todella paras joukkue voittaa mestaruuden”, OLS-valmentaja Reijo Karppinen vihjaili enteellisesti.

Itse ottelu oli yksinkertaisesti OLS:n käsissä. Varsinkin ensi jaksolla oululaiset hallitsivat kenttää miten tahtoivat. Niemikorven 10 minuutilla kulmasta pamauttamaa 1—1 tasoitusta lukuunottamatta, helsinkiläiset eivät juuri hyvin veräjänsä vartioineen Jukka Palinsaaren maalia häirinneet.

Aivan liian helposti Eskola päästettiin jo 5 minuutilla oikeaan päätyyn. Sieltä hän syötti pystyyn keskelle ja Juha Niemikorven lähtiessä puri hyvin. Myös OLS:n toinen maali oli hyvin hallitun hyökkäyksen tulos. Niinikään HIFK ei keksinyt lääkkeitä Ohtosen esityölle, josta Eskola viimeisteli 3—1.

Jälleen Matti Alatalo 37 minuutilla ja Juha Niemikorpi viimeisteli kulmurin jälkeen ensi jakson päätteeksi 5—0. HIFK:n toiveet olivat menneet.

Siitä huolimatta helsinkiläiset aloittivat tarmokkaasti takaa-ajon. Seitsemässä minuutissa peli oli jo 5—2, mutta ote ei kestänyt Niemikorven ja Rautiaisen maalien jälkeen. Asko Eskola tuuletti 6—2.

HIFK innostui toisella jaksolla
Toisella jaksolla HIFK pääsi peliin vasta 65 minuutin pelin jälkeen.
Peuhkurin ja Niemikorven maalit 69 ja 78 minuuteilla saivat OLS-puolustuksen sekä myös katsomon hämmennykseen. Miten peli olisi kääntynyt, jos HIFK olisi onnistunut kolmessa perättäisessä kulmurissa 83—85 minuuteilla? Tällä puoliajalla HIFK:n puolustus saa ottaa Jari Surkan tekemän 5—1 maalin kontolleen. Koko puolustus oli noussut liian ylös ja Surakka puhahti yksin läpi. HIFK:n parasta työskentelyä esittivät sunnuntainakin maalivahti Risto Ruokolainen sekä puolustaja Jarmo Haavisto.

OLS—HIFK 7—3 (3—1)
5 min Juha Niemikorpi 1—0
10 min Veikko Niemikorpi 1—1
32 min Jari Löthman 2—1
41 min Asko Eskola 3—1
46 min Matti Alatalo 4—1
56 min Jari Surakka 5—1
61 min Asko Eskola 6—1
67 min Kari Peuhkuri 6—2
73 min Veikko Niemikorpi 6—3
89 min Kari Mollanen 7—3

Jäähyt: OLS 1 x 10 min, HIFK 1 x 10 min.
Erotuomarit: Teuvo Ruutu — Kaj Wallen.
Yleisöä: 1 489.
--------------------------------------------------------

Oulun Luistinseura ansaitsi jääpallomestaruutensa, OLS — HIFK 6—3

Ratkaiseva kolmas ottelu jääpalloilun Suomen mestaruudesta oli kuin kopio viikkoa aikaisemmin Oulun Keskuskentän hienolla jäällä käydystä kamppailusta. Versio oli kuitenkin jääpalloilullisesti selvästi heikompaa tasoa. Oulun Luistinseura puolusti menestyksekkäästi ja varmasti titteliään. Helsingin IFK:n tappionumerot olivat nyt 6—3 (3—1).

Vaikkakaan OLS:n voitto ei ollut missään vaiheessa uhattu, niin helsinkiläiset saavat kuitenkin syyttää itseään tappiosta. Puolustus, joka kahdessa edellisessä pelissä piti suhteellisen hyvin teki nyt ainakin kolme sellaista emämunausta, joista OLS taitavana joukkueena rokotti heti.

Virheistä kaksi tapahtui ensi jaksolla. Pasi Kalliokoski, joka vartioi kaikissa talven OLS—HIFK otteluissa menestyksellisesti Matti Alataloa, oli nyt täysin poissa tolaltaan. Kun hänelle ei lisäksi löytynyt varmistajaa Alatalo kuittasi kaksi helppoa maalia. Ensimmäisen 26 minuutilla ja toisen ja varsin merkittävän toisen jakson peliä ajatellen 44 minuutilla. ”Allua” ei näissä tilanteissa vartioinut tokella kukaan. Kun puolustus päästi lisäksi kolmannessa maalissa Juha Niemikorven pitkän sivurajakeskityksen läpi, niin todella helposti OLS pääsi rokottamaan.

Todellinen munaus
Kolmas todellinen munaus HIFK-puolustukselle tapahtui toisen jakson 35 minuutilla. Silloin Jukka Ohtonen sellasi läpi koko HIFK:n puolustuksen vasemmalta. Jarmo Haaviston olisi pitänyt riistää Ohtonen jäähän jo Palinsaarten hienon heittovauhdin alussa. Viimeistään hänen olisi pitänyt kaataa oululainen lähellä rangaistusalueen rajaa.

Ja jos helsinkiläisiin halutaan vielä kohdistaa kritiikkiä, niin kyllä Timo Okkosen eteneminen päätyrajalle 18 minuutilla olisi pitänyt pysäyttää. Nyt hän pääsi keskittämään yhdeksännen Suomen mestaruutensa vieneelle Eero Hamarille, jonka lättäri puri ruuhkan takaa.

OLS-valmentaja Reijo Karppinen antoi tunnustusta HIFK:lle, väittäen sen olevan täysin yhtä hyvä joukkue kuin omansakin. Siinä kohteliaisuudessa oli kuitenkin selvästi omahyväistä liioittelun makua, ehkäpä annos pirullisuuttakin.

”Meidän pelaajissamme oli kuitenkin turhaa jännitystä. Luulen, että me olisimme tulleet toimeen tässä ottelussa muutenkin. Ehkäpä tuo pelin panoksellisuus kuitenkin painoi vaa’assa niin paljon. Jukka Ohtonen oli mielestäni jälleen paras OLS-pelaaja. Viimeiset pelit hän on pelannut juuri niin kuin odotinkin”, Karppinen sanoo.

Palinsaari hyvä maalissa
OLS:n miehistössä Jukka Palinsaari saa kiitosta maalivahtipelistään, vaikkakin nukkui pahasti 85 minuutilla Kari Kiviharjun päästäessä täräyttämään päätöslukemat 6—3. Juha Niemikorvesta on kehittymässä hyvä ylösnouseva puolustaja. Nuorukainen, joka oli jo ehdolla MM-joukkueeseenkin puristi kuitenkin maalia turhan lujaa 50 minuutilla. Tällöin hän sivalsi rangaistuslyönnin ohi. Sitä ennen Markku Björn nappasi Ohtosta käsille rangaistusalueella.

Timo Okkonen on alakerrassa edelleen lujaa luokkaa. Ihmeellistä kyllä mies kuumeni turhaan muutaman kerran. Jari Löthman tekee runsaasti töitä vasemman sivutuen paikalla. Hän oli selvästi parempi kuin MM-ehdokas Ilkka Alatalo oikealla puolella.

Karppisen sanoihin Jukka Ohtosesta voi yhtyä sillä lisäyksellä, että ensi jaksolla Torniosta OLS:ään muuttaneen lahjakkuuden panos ei ollut yhtä voimakas kuin viikko sitten.

Kuudesta maalista huolimatta OLS:n kärkimiehistö on nähty parempiakin päiviä. Ratkaisuottelussa se teki kuitenkin yhden maalin, josta voidaan antaa todella kiitosta. Matti Alatalo käynnisti 70 minuutilla hyökkäyksen vasemmalta. Hän tuikkasi pallon Asko Eskolalle. Tämä vauhtikone puikkelehti diagonaalisesti oikealle, antoi pallon vahdissa olevalle Eero Hamarille, joka löi hienosti pienestä kulmasta 5—1.

Karppisen valmentama OLS on kuitenkin ennen kaikkea yhtenäinen joukkue, jossa heikkoa lenkkiä ei ole. Sen luistelutaito ja selvästi vauhdikkaampi meno olivat lähinnä ne aseet, joihin HIFK sortui. Helsinkiläisillä ei ole tällä hetkellä vaihtomiehistössä pelaajia, joiden kintereissä olisi tarvittavaa voimaa. Mutta jos sitä on saanut jalkoihin OLS, niin miksi eivät muutkin, esimerkiksi HIFK, voisi menetellä näin.

HIFK:n tyytyminen olisi siis hopeaan. Siitä se pääkaupungin lipunkantajana saa olla kiitollinen. Se ei ole huono saavutus maamme ainoalle tekojääratajoukkueelle. Päinvastoin heikommat suoritukset olisivat olleet pettymyksiä.

Maalissa Risto Ruokolainen alkaa olla jo hyökkääjien vapauttaja. Jälleen hän ohjasi rangaistuslyönnin ohi. Miehen luistintorjunnat olivat sunnuntainakin sitä luokkaa, että maajoukkuevalmentajiemme on syytä todella kiinnittää huomiota häneen, kun ensi talven MM-ehdokkaita valitaan.

Kari Kiviharju oli puolustuksen paras varmalla ilmapelillään. Jori Ekman nousi varsinkin ensi jaksolla hyvin tukimiehen paikaltaan ja saa puhtaat paperit. Jarmo Haavisto ei nyt onnistunut hyvästä liikkumisestaan huolimatta. Hän syötteli monesti huonosti, kuten koko HIFK:n joukkuekin.

Luistinseura luultavan riispuva Timo Fredriksson väläytti vain silloin tällöin, mutta ei onneksi kuumentunut liiaksi OLS:n mailanpääpelistä huolimatta.

Suurena syynä maalien saamattomuuteen on ollut HIFK:n hyökkäyspeli. Punaisten lankaa ei ole löytynyt.
Finaaliottelun helsinkiläinen erotuomaripari näytti jälleen selvästi miten puolueettomasti ottelu voidaan tuomita. Teuvo Ruutu ja Kaj Wallen on meidän ykkösparimme, sanoo sitten Reijo Karppinen mitä tahansa. Sitä paitsi yhdenkään ja enemmän on mentävä siihen, että erotuomarit on voitava määrätä mistä tahansa. Hehän ovat lahjomattomia.

Jääpallokausi on päättynyt. Se on päättynyt sikälikin mukavasti, että ottelua seurasi kauden ennätysyleisö 2 003 maksanutta. Liiton 10 % veron jälkeen OLS ja HIFK jakavat potin tasan. Onko jääpalloilu menossa yleisömäärien osalta uuteen kukoistukseen? Se on aiheellinen kysymys. Jos näin on, niin mestarijoukkue OLS voi ottaa siitä suuren kunnian.

Jääpalloilun SM-loppuottelu
Jääpallon SM-sarjan loppuottelu, kolmas osaottelu:
OLS—HIFK 6—3 (3—1)
18 min Hamari 1—0
25 min M. Alatalo 2—0
36 min Peuhkuri 2—1
44 min M. Alatalo 3—1
56 min J. Niemikorpi 4—1
69 min Hamari 5—1
75 min V. Niemikorpi 5—2
79 min Ohtonen 6—2
83 min Kiviharju 6—3

Jäähyt: OLS 1 x 10 min, HIFK 2 x 10 min.
Tuomarit: Teuvo Ruutu ja Kaj Wallen.
Yleisöä: 2 003.

OLS voitti Suomen mestaruuden otteluvoitoin 2—1.