1993

WP 35 palasi Suomen mestariksi pitkän, yli kahden vuosikymmenen tauon jälkeen. Botnia-69 sijoittui hopealle ja Veiterä pronssille. Varkautelaisten mestaruus käynnisti poikkeuksellisen vahvan neljän peräkkäisen mestaruuden aikakauden.

SM-loppuottelu Helsingissä Oulunkylän tekojääradalla 7.3.1993:
WP-35–Botnia 3–2 (1–0)
WP-35: Ari Holopainen 2, Mika Pitkänen 1.
Botnia: Pekka Kurki 1, Kari Peuhkuri 1.
Erotuomarit: Kaj Wallén – Eero Aho – Timo Keltanen.
Yleisöä: 2 200.

Näin lehdistö näki ottelun:
Varkaus karvasi koko kentällä ja juhli jääpallomestaruutta 22 vuoden tauon jälkeen

WP-35 iloitsee kapteeninsa Jorma Saastamoisen (selin) johdolla seuran 13. SM-titteliä. Kaikkien aikojen tilastossa Varkaus jakaa toisen tilan HIFK:n kanssa. Kärjessä on Viipurin Sudet, jolla on 14 Suomen mestaruutta.** Holopainen huudatti yleisöä

WP-35–Botnia 3–2
Tiivis puolustus oli vuosia Botnian tavaramerkki jääpalloilussa. Eilen Helsingin ykkösjoukkue törmäsi kotikentällään Oulunkylässä pelatessa finaalissa Varkauden tiukkaan karvauspeliin, ja joutui luopumaan valtikastaan ainakin vuodeksi.

”Hei, hei Määttä, maalilta työ jäältä”, toitotti WP-35:n innokas juniorijoukko pyrkien rimillään vaikuttamaan Botnian pelinjohtaja ja kapteeni Esa Määtän suoritukseen.

Botnia ei jäänyt latteahkossa kamppailussa kokonaan osattomaksi. WP-35 viimeisteli kuitenkin yhden enemmän, ja vei mestaruuden ansaitusti maalein 3–2 (1–0).

”Lähdimme finaaliin kuin mihin tahansa sarjaotteluun. Kaikki kaverit hoitivat hommansa moitteettomasti”, totesi WP-35:n maalitykki Ari Holopainen, joka laukoi joukkueensa kaksi ensimmäistä osumaa ja nostatti hurmokseen Varkauden runsaslukuisen kannattajajoukon keskuudessa kohti taivasta.

Taktiikka syntyi vuorokauden kautta
Varkauden valtina kamppailussa oli ensimmäistä kertaa valmentavan Esko Tammilehdon laatima aluepelitaktiikka, jota koko joukkue noudatti kurinalaisesti alusta loppuun. Lisäksi yksi varkautelainen varjosti ja häiritsi koko ajan Määttää, liikkupa Botnian pelin dynamo kentän millä kolkalla tahansa.

”Kelasimme viikon nauhalta joukkueen kanssa Ruotsin ja Venäjän välisiä jääpallon MM-finaaleja, jossa Ruotsi tukahdutti Venäjän pelin karvauksellaan. Oppia tuli myös AC Milanin ja Porton välisestä jalkapallon eurofinaalista”, tyytyväinen Tammilehto totesi.

Aluepeli, jossa käydään miesylivoimalla pallollisen pelaajan kimppuun, on onnistuessaan tuloksekasta. Aina se on voimavaroja kuluttavaa, ja tappaa usein pelistä hienoudet. Niin kävi eilenkin. Etenkin Botnian syöttöpeli oli luokatonta ja esitys alokas-sekamaisimmillaan.

”Pelasimme ihan päin persettä! Koko joukkue puristi jostain syystä mailaa tiukasti, eikä pelistä tullut mitään”, Botnian hyökkääjä Juha Snellman totesi.

”Onpas tylsiä ja huonoja syöttöskentelyä. Toista oli ennen”, kun Allisen Veikko ja kumppanit pyörittivät kuvioitaan”, totesi oululaisen jääpallokoulukunnan ystäväksi julistautunut arviolta viisikymppinen naispäällinen katsoja, ilmoitti yhden puolialan riittävän itselleen ja poistui katsomosta.

WP-35 ja kisajunalla Varkaudesta Oulunkylään saapuneet yli 500 fania tulivat hakemaan pääkaupungista vain mestaruutta. Pelaajat hoitivat tehtävänsä ja veivät SM-pokaalin ensi kertaa Savoon 22 vuoteen.

Botnian tilanteet olivat kortilla. Joukkue kamppaili SM-finaalissa viidennen kerran peräkkäin. Ensimmäistä kertaa päättyneellä ja varovaisella. ”Kaikki oli pelissä. Enempää ei yksinkertaisesti irronnut”, Botnian ensimmäisen maalin ampunut ja toisen syöttänyt Pekka Kurki sanoi. Varkaus joutui vain numerollisesti tiukalle. Botnian vastarinta oli nimellistä.

Sarjan varallisempi viimeistelyihin lukeutuva Holopainen onnistui 12. ja 48. minuutilla ja siirsi WP:n 2–0 -johtoon, jonka Kurki kavensi runsaan tunnin pelaamisen jälkeen 2–1:een.

Lopullinen niitti Botnian haaveille uusi mestaruus tuli 71. minuutilla. Varkauden keskikentän Mika Sillgren ja puolustaja Mika Pitkänen pääsivät karkuun, ja jälkimmäinen siirsi joukkueensa 3–1 -johtoon. Botnian kosmeettinen lohdutusmaali syntyi kymmenen sekuntia ennen loppua purkivalkoon Kurki-Kari Peuhkuri yhteistyönä.

Menestys seuraa Tammilehtoa
Esko Tammilehto, 34, sai lentävän lähdön valmentajauralleen. Heti ensimmäinen kausi WP-35:n luotsina toi palavasieluiselle jääpallomiehelle täysosuman. Pelaajana Tammilehdon kiristysmyssyilemä oli lähes loputon, ennen kuin haave toteutui. Tammilehto ahkeroi 15 vuotta mestaruussarjassa, saavutti viime keväänä Botniassa ainoan Suomen mestaruutensa ja siirtyi täksi kaudeksi viime keväisen haastajan peräsimeen. Entinen libero Tammilehto iskosti vuodessa ideologiansa varkautelaisiin.

Varkaus kaipaa vielä lisää vauhtia
”Olen koko kentän karvauspelin kannattaja, joka painottaa aluepelin avulla hankittua ylivoimaa. Näin päästään riistoihin ja vastahyökkäyksiin, jotka puolestaan nostavat onnistuesaan joukkuehenkeä”, ennätykselliset 121 A-maaottelua pelannut Tammilehto totesi.

WP:n avainpelaajia olivat Suomen ykkösmaalivahti Jorma Saastamoinen, Ruotsista palanneet toisen polven Suomen mestari Ari Holopainen ja Lasse Laakkonen sekä venäläiskaksikko Mihail Klimov ja Iberovski koulittu Vladimir Baranov. ”Luisteluvoimamme riittää jo kotimaan kentillä. Venäläisten ja ruotsalaisten kanssa emme vielä pärjää”, Tammilehto arvioi. Vuosi sitten Tammilehto nieleskeli ottaessaan vastaan SM-mitalia. Tällä kertaa kyynel tuppasi silmäkulmaan, kun hän kätteli entisiä seurakavereitaan palkintojenjakoseremonioissa.

Parviainen lupaa työtä ja näkkileipää
”Tavallaan oli kivaa kaataa Botnia finaalissa, tavallaan ei. Kyllä jokainen pelaaja ja valmentaja lähtee SM-finaaliin voittamaan”, Tammilehto jatkoi. Botnian jo viides SM-finaali ja kahdesti mestariksi ohjannut Antti Parviainen onnitteli vilpittömästi Varkautta ja eritteli ”raakaa ystävää Elliä” mestaruudesta. ”Laji-ihmisenä olen Varkauden voittoon tyytyväinen. WP on panostanut lajiin enemmän kuin mikään muu seura aiemmin.” ”En kuitenkaan ole niitä valmentajia, jotka pystyvät hymyilemään tappion jälkeen. Hävittiin on vaikea lopettaa.”

”Viisi peräkkäistä finaalia on samanlainen osoitus jatkuvuudesta kuin Liverpoolin menestys Englannin liigassa. Botnia on seurana vedenpitävä.” ”Vapaaehtoisesti emme huipulta poistu. Muutama kaveri saattaa lopettaa. Uusia tulee joko todella lahjakkaita nuoristamme tai sitten muista joukkueista. Vahvistuksille en kuitenkaan voi luvata kuin näkkileipää ja hikeä”, Parviainen sanoi.