1995

WP 35 voitti jo kolmannen peräkkäisen Suomen mestaruutensa. OLS saavutti hopeaa ja Botnia-69 pronssia. Varkautelaisten pitkäjänteinen menestys teki seurasta 1990-luvun puolivälin ylivoimaisen Bandyliiga-dynastian.

SM-loppuottelu Helsingissä Oulunkylän tekojääradalla 11.3.1995:
WP-35–OLS 9–2 (5–1)
WP-35: Harri Kauhanen 2, Mihail Klimov 2, Sami Laakkonen 2, Jukka Soininen 1, Lasse Laakkonen 1, Ari Holopainen 1.
OLS: Risto Kontturi 1, Janne Kaarela 1.
Tuomarit: Olle Modin – Timo Keltanen – Eero Aho.
Yleisöä: 550.

Näin lehdistö näki ottelun:
Jääpallon Suomen mestaruus meni jo kolmannen kerran peräkkäin Varkauteen

Seuran kannattajille kunnollinen palkinto

WP-35–OLS 9–2

WP-35:n edustuspaitaan pukeutunut Reijo Autio heiluttaa lippua toisella kädellä ja kaulassa roikkuvat kännykkä ja kamera. Autio sanoo Oulunkylän tekojäähän katsomossa, että ”myö tultiin kultaa hakemaan”. Tunnelma on senmukainen. Se näkyy ja kuuluu. Huutosakin johtaja Autio sai palkintonsa, kun oma joukkue varkautelainen WP-35 jauhoi murskaavan 9–2 -voiton jääpallon SM-loppuottelussa Oulun Luistinseurasta.

Kaksinkertainen mestari WP-35 hallitsi tilanteita kentällä miten tahtoi. Ensimmäisellä puoliajalla WP-35 latoi viisi, toisella enää neljä maalia. Mutta missään vaiheessa ei jäänyt epäselvyyksiä, kumpi juhlii, kun aika koittaa. Venäläinen Mihail Klimov johti vauhdikkaasti WP:n hyökkäyksiä. Lasse Laakkonen, Ari Holopainen ja Sami Laakkonen veivät myös palloa kohti oululaisten maalia vastustamattomasti.

Voi olla vaikea uskoa, mutta Oulunkylässä riitti tunnelmaa. Helsinkiläisiä siitä ei kannata kiittää, vaan Reijo Aution keräämiä junalastillista varkautelaisia. ”Meitä tuli tilausjunalla noin 400 ja satakunta autoilla.”

Huutoa ja meteliä riittää, kun keltaiset liput liehuvat. Fanijuna starttasi lauantaiaamuna kuudelta kohti Helsinkiä. Pahaksi onneksi WP:n liput eivät ehtineet kyytiin ajoissa, vaan 40 lippua lennätettiin koneella perässä.

Aution kaulassa roikkuva kännykkä palvelee ottelun aikana paikallisradiota, joka pysyy ajan tasalla. Myös eksyneet voivat soittaa matkapuhelimeen, ja Autio kertoo missä ollaan. Kamera ikuistaa muistuvat nelivärisinä. ”Hei, paljonko peli on”, Autio kysyy ohi hoippuvalta Varkauden kannattajalta tauolla. ”Neljä–kaksi”, tulee vastaus epäröimättä. Se on melkein oikein, ainakin oma joukkue johtaa.

WP-35 vei ottelun ja kannattajat pääsivät jäälle halailemaan omiaan. Liukas katsomo teki tepposet: yksi kannattaja kompastui ja joutui sairaalaan. Kentällä riemuittiin, mutta ottelun jälkeen WP:n valmentaja Kari Tuovinen palasi nopeasti arkeen. Varkaus hallitsee maan jääpallomarkkinoita, mutta tekojäähanke etenee kaupunginhallituksessa vain pöytälaatikosta toiseen.

”Kämärillä meillä olisi ollut 4–5000 katsojaa. Saako seura tästä nyt mitään, vai tuleeko tappiota”, Tuovinen aprikoi. ”Ikävä pelata, kun ei ole paikalla kuin katsojat Varkaudesta.”

WP-35 suhtautui ammattimaisesti loppuotteluun. Joukkue matkusti perjantaina Helsinkiin, kävi jäällä illalla ja pääsi ajoissa verryttelemään ennen lauantain finaalia. OLS lensi pääkaupunkiin vasta aamulla. Kone myöhästyi vähän ja oululaiset hyppäsivät jäälle melkein kylmiltään.

”Hyvä että päästiin laskeutumaan, ettei oltu Jyväskylässä pelin alkaessa”, OLS:n valmentaja Juha Niemikorpi sanoi. Tuskin WP-35 olisi pysähtynyt, vaikka OLS olisikin tullut päivää aikaisemmin Oulunkylään. Varkauden asema jääpallokaupunkina lujittui, jos mahdollista. Ja joukkueen suosio kannattajien keskuudessa kasvoi, kun mestarit hyppäsivät samaan fanijunaan kotimatkalleen.