← Takaisin mestaruuksiin

2004

Tornion Palloveikot – Suomen mestari

Tällä alasivulla voit esitellä mestarijoukkueen, joukkuekuvan sekä pelaajien ja taustojen nimet.

Tornion PalloveikotMESTARI2004
Oulun LuistinseuraHOPEAfinaalivastustaja
Warkauden Pallo -35PRONSSIkauden kolmas

Mestarijoukkue

2004
Tornion Palloveikot joukkuekuva

Tornion Palloveikot

Tämä alasivu käyttää saman osion grafiikkaa kuin pääsivu. Lisää vuosiriville mestarin joukkuekuva sekä pelaajien ja taustojen nimet, niin sivusta tulee valmis juhlasivu jokaiselle Suomen mestaruudelle.

  • Vuosi: 2004
  • Mestari: Tornion Palloveikot
  • Hopea: Oulun Luistinseura
  • Pronssi: Warkauden Pallo -35

Pelaajien nimet

muokattavissa
Aarni MarkkuMokko HannuLukkarila MikkoHarjuoja SamiHaarakoski TommiCollin TeemuAarni MikkoHiltunen PekkaHarjuoja JussiZolotarev IgorNurkkala TommiKörkkö Veli-MattiEkman AnttiJussila MikaAngeria Ville-VeikkoKarjalainen JussiHerajärvi MarkoKoivuranta ErkkiOhtonen JukkaVaattovaara JariVeittikoski Marko

Taustojen nimet

muokattavissa

Lisää taustojen nimet muokkaamalla tämän mestaruusvuoden alasivua WordPressissä.

Mestaruuskauden tarina

2004

ToPV nousi runkosarjan toiselta sijalta Suomen mestariksi ja kukisti finaalissa OLS 8–7. WP-35 saavutti pronssia, Marko Kilpeläinen voitti maalipörssin 70 osumalla ja Samuli Niskanen pistepörssin 122 pisteellään kauden 2003–2004 päätteeksi.

SM-loppuottelu Oulussa 13.3.2004:
OLS–ToPV 7–8 (2–5)
OLS: Arto Loukkola 4, Marko Kilpeläinen 2, Petri Paasovaara 1.
ToPV: Jussi Harjuoja 2, Mikko Aarni 2, Jari Vaattovaara 2, Antti Ekman 1, Mikko Lukkarila 1.
Erotuomarit: Kaj Wallén – Lasse Ropponen – Veijo Vainio.
Yleisöä: 4 037.

Näin lehdistö näki Finaalin:
Jääpallon SM-loppuottelu 2004 - Oulun Luistinseuran valmentaja Timo Tiusanen ja kapteeni Samuli Niskanen olivat hiljaisia poikia loppuottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa. Totutun asiallisesti lehdistön kysymyksiin vastailleen kaksikon kasvoilta ja ilmeistä saattoi lukea, että OLS:lle jäi ottelusta paljon – todella paljon – hampaankoloon. Eikä vähiten siksi, että Luistinseura itse enemmän tai vähemmän tupiloi voittomahdollisuutensa. OLS ei ollut ottelun avausjaksolla oma itsensä. ToPV:n voimakas karvauspeli vaikeutti isäntien rakentelua, mutta ennen taukoa oululaisten suurimmat ongelmat kehkeytyivät keskiviivan ylityksen jälkeen: OLS ei päässyt kunnolla tilanteisiin. ”Tarkoitus oli lähteä kovalla sykkeellä alusta lähtien, mutta jostakin syystä näin ei käynyt. Ajoitukset olivat myöhässä, liike huonoa ja teimme pelin Torniolle helpoksi. Puhumattakaan helpoista maaleista, joita annoimme”, Tiusanen harmitteli.

Liian aikainen helpotuksen huokaus
Kun toisella jaksolla tahti kentällä muuttui ja keltapaidat vyöryttivät tilanteita toisensa perään, rouva Fortuna aloitti kotijoukkueelle pyllistelyn: paikkoja oli vähintäänkin tuplaten syntyneisiin osumiin nähden. Viime hetken 7–7-tasoituksen jälkeen oululaisten vaihtopenkillä – ja ilmeisesti kentälläkin – huokaistiin helpotuksesta liian aikaisin. ”Tarkoitus oli pelata viimeiset minuutit pois – purkaa pallot omalta alueelta ja täyttää kenttä. Jatkoajalla olisimme pystyneet kääntämään pelin eduksemme”, Tiusanen uskoi. Paljon jossiteltavaa tuntui jääneen myös OLS:n peliä keskikentällä pyörittäneelle Niskaselle. ”Päivän kuntohan näissä otteluissa ratkaisee – me emme olleet tänään riittävän teräviä. Toisaalta Torniolla oli onneakin matkassa: seitsemännessä maalissa Lukkarila yritti ottaa pallon haltuun, mutta se pomppikin maaliin. Voittomaalissa pallo kimpoili suoraan tyhjään maaliin edessä odottaneen Vaattovaaran lapaan”, kapteeni Niskanen totesi.

OLS:n ensi kauden miehistöstä on koossa vain muutama sopimuspelaaja. Maestro Niskanen jatkaa ainakin vielä yhden kauden, mitä oululaisleirissä tervehditään varmasti suurella riemulla. Niskasen lisäksi OLS:n kokeneeseen kaartiin kuuluvat esimerkiksi Marko Kilpeläinen, 37, ja Arto Loukkola. ”Toivottavasti pojille jäi sen verran hampaankoloon, että jatkavat vielä yhden kauden. Toisaalta meillä on hyviä nuoria kavereitakin tulossa”, Niskanen muistutti. Maailmanmestarijoukkuetta kipparoineelle ja jääpalloliigan pistepörssin näytöstyyliin voittaneelle Niskaselle ei kaikesta huolimatta siunaantunut täysosumakautta – hopea ei tunnu neljän SM-kullan miehestä paljon miltään. ”Olisihan se (SM-kulta) ollut mukava kruunu tälle kaudelle. Näin kokeneelle ja paljon voittaneelle joukkueelle hopea maistuu todella karvaalta. Ensi viikolla sitä ehkä osaa jo vähän arvostaakin, mutta tämä ja huominen päivä menee varmaan mököttäessä”, Niskanen lohkaisi pieni virne suupielessä.

Näytön vuodet edessä
Jos jääpalloväki toivoi SM-finaalista lisänostetta MM-kullan painikkeeksi, täytti lauantai toiveet moninkertaisesti. 4 037 katsojaa näki Pakkalan tekojäällä dramaattisen urheilunäytelmän ja monin paikoin erinomaista, vauhdikasta kotimaista jääpalloa. Kauden loppuhuipennus sai arvoisensa ratkaisun ja piti yllä säännönmukaisuuden lakeja. ToPV 2000, OLS 2001, ToPV 2002, OLS 2003... Rouva Fortuna tiesi, mistä narusta veti, kun pompautti pallon Jari Vaattovaaralle. Neljännen kerran peräkkäin Oulussa pelattu finaali on muodostunut urheiluväelle perinteeksi. Historiallinen maailmanmestaruus toi katsomoon tekojäänkauden ennätysyleisön ja paikalla oli muutamia ensikertalaisiakin.
Muun muassa Kärppien tuleva päävalmentaja Kari Jalonen oli elämänsä ensimmäistä kertaa jääpallokatsomossa. Myöhemmin Jalonen oli luonnollisesti viereisessä jäähallissa tarkistamassa tulevan poppoonsa pelikuntoa. Jalonen on hyvä esimerkki monelle muullekin, esimerkiksi niin sanotuille lajiniiloille: lajirajoja voi ja kannattaa rikkoa. Jääpallo on kerännyt MM-kullan jälkeen parhaita yleisömääriä miesmuistiin. Lajin todellinen näyttöpaikka on kuitenkin tulevina kausina, kun mestaruuden hehku ei ole enää lämmin loimi. ”Hei pojat, tänne nyt. Pytyn nosto”, Tornion Pallo-Veikkojen pelaaja-valmentaja Jukka Ohtonen joutui huutamaan innokkaiden kannattajien piirittämälle pelaajistolleen.

Liigassa on viiden vuoden ajan ollut pohjoinen dynastia. OLS:n ja ToPV:n välienselvittely on välillä poikinut muutamia mauttomuuksia, mutta keskimäärin joukkueet osaavat arvostaa toistensa tekemistä. Jukka Ohtonen on hieno esimerkki tyylikkäästä urheilijasta. Kuukauden päästä 42 vuotta täyttävä Ohtonen on mestaruuspokaalinsa ansainnut. Finaalia väritti Tornion joukkueenjohtajan ja primus motorin Markku Taramaan kilpailukielto. ToPV puhui jo viime vuosituhannen lopussa Ruotsin sarjoihin siirtymisestä. Taramaan kilpailukiellon myötä uho sai uutta lisäpontta ja myös julkisuutta. Ehkä torniolaisten kannattaa miettiä asiaa muutamaan kertaan: kultatunnelmia olisi vaikea uusia toisella nimellä toisessa maassa. Lauantaina Taramaan kommentit henkivät yhteistyöhalua Suomen Jääpalloliiton kanssa, vaikka hän pitääkin kieltonsa pituutta kohtuuttomana. ”Olen esittänyt syvät pahoitteluni liitolle ja kritisoimalleni erotuomarille. Meillä on MM-kullan myötä hyvä noste jääpallossa. Kärsin tuomioni ja alamme sen jälkeen tekemään suomalaista jääpalloa yhdessä”, Taramaa kommentoi. Taramaan kilpailukiellon pituus on siis kolme kuukautta. Raksilassa se tarkoitti sitä, että vaihtopenkin ja Taramaan välissä oli aita. Kilpailukiellon pituus oli noin puoli metriä.

Tammilehto on kivirekensä vetänyt
Jääpalloliigan loppuottelun kiihkeästä tunnelmasta nautti ToPV:n pelaaja-valmentaja Jukka Ohtosen lisäksi toinenkin tällä kaudella mestarivalmentajaksi ansioitunut mies. Siinä missä Ohtosen piti hikoilla vaihtoaition lisäksi myös kentällä, maajoukkueluotsi Esko Tammilehto saattoi rennoin mielin nauttia tapahtumarikkaasta ottelusta. Historialliseen MM-kultaan Suomen johdattanut Tammilehto on tälle kaudelle jo kivirekensä vetänyt. Ei ole mikään salaisuus, että Suomen jääpallomaajoukkueen valmentaminen ei ole niitä kaikkein ruusuisimpia valmennuspestejä: pienellä lajiliitolla on pienet resurssit, mikä heijastuu suoraan myös maajoukkueen toimintaan. ”Kyllähän se maajoukkueen valmentaminen vähän sitä on – kivireen vetämistä. Mutta kai se kuuluu tähän kansanluonteeseen, että mitä vaikeampaa on, sen paremmin menestytään”, Tammilehto arveli. Tammilehto on nauttinut täysin siemauksin työnsä hedelmistä. Maailmanmestaruus on synnyttänyt pientä nostetta pitkään hiljaiseloa viettäneen lajin ympärille. ”Nuorten (alle 15-vuotiaiden) maailmanmestaruus ja Suomessa pidetyt ensimmäiset naisten MM-kisat ovat miesten MM-kullan lisäksi hyviä osoituksia siitä, että lajilla on tulevaisuutta”, Tammilehto myhäili.

Mestariluotsin sopimus päättyy toukokuun ensimmäisenä päivänä, eikä jatkosta ole vielä sovittu. Kaikesta päätellen Tammilehdon takki on viiden vuoden pestin jälkeen sen verran tyhjä, ettei jatkosopimus ole mikään itsestäänselvyys. ”Tunteet ovat vieläkin vähän pinnassa mestaruuden jäljiltä. Jääpallon parissa aion kyllä jatkaa, mutta en vielä tiedä, olenko ensi vuonna maajoukkueen peräsimessä”, JPS:n E-junnuja vetävä Tammilehto totesi. Kemiläislähtöisen valmentajan seuraajaksi on jo veikkailtu toista pohjoisen miestä, OLS:n nykyistä valmentajaa Timo Tiusasta, joka toimi menneellä kaudella Tammilehdon aisaparina. ”Timon kanssa yhteistyö sujui mukavasti. Hän tuntee pelaajat ja olisi varmasti hyvä vaihtoehto maajoukkueen valmentajaksi”, maajoukkueen päävalmentaja Tammilehto linjasi.

Jääpallo SM-loppuottelu OLS – ToPV 7–8 (2–5) - Aluksi Jääpalloliiton puheenjohtajan Juha Hilmon lause tuntuu täsmälleen oikealta.
”Harmi, että tällaisessa ottelussa vain toinen voittaa.” Mutta hetken päästä aivot naksauttavat lauseen vääräksi. Juuri tällaisessa ottelussa on mahtavaa, että vain toinen voittaa, eikä tasapeliä tunneta. Urheilu on parhaimmillaan tunteiden ääripäätä: ihmeellistä voittamista tai katkeraa häviämistä. Jääpallofinaali täytti kaikki hyvän urheiludraaman vaatimukset: Tornion karkaaminen kohti kultaa, OLS:n nousu ja tasoitus viime hetkellä sekä lopulta ToPV:n voittomaali viimeisellä minuutilla. Tarkennetaan: ottelun viimeisellä lyönnillä.

Kaikki voittajat ovat ottelun päätteeksi sankareita, mutta aina tarvitaan pelaaja, joka on suurin sankari – ratkaisija.

ToPV:n hyökkääjällä Jari Vaattovaaralla on se taito hyppysissään. Kaksi vuotta sitten Vaattovaara ratkaisi finaalin, kun hän ampui jatkoajalla 116. minuutin kohdalla 6–5-voittomaalin vastaavassa SM-finaalissa. Kaksi vuotta sitten se oli myös viimeinen lyönti.
Tällä kertaa Vaattovaara teki 8–7-voittomaalin jo varsinaisella peliajalla. OLS:n Marko Kilpeläinen oli tasoittanut 89. minuutilla rangaistuslyönnistä tilanteeksi 7–7, mutta ToPV sai vielä yhden mahdollisuuden. Kulmalyönnin jälkitilanteessa pallo pomppasi maalin eteen täysin vartioimattomalle Vaattovaaralle. Sellaisessa paikassa maalintekijä tietää, missä maali on. ”Pallo pomppasi maalivahdin torjunnasta suoraan lapaan. Sain huitaista pallon tyhjään maaliin. En edes katsonut lyöntini perään: tiesin, että se menee verkkoon”, Vaattovaara myhäili. Pallo pomppi ratkaisutilanteessa niin kuin se aina pomppii ratkaisutilanteessa. OLS sai kulmatilanteessa peitettyä Igor Zolotarevin ensimmäisen lyönnin, mutta torniolainen pääsi pommittamaan vielä paremmalta puoleltaan. ”Minun ympärilläni ei yhtäkkiä ollut ketään. Kaikki pelaajat lähtivät palloa kohti”, ratkaisija ihmetteli.

Kaksijakoinen näytelmä
Ottelu oli täydellisen kaksijakoinen. Ensimmäisellä jaksolla Tornio karvasi OLS:n käsittämättömän pehmeäksi ja jännittyneeksi laumaksi. ToPV:n Mikko Aarnin 5–2-johto-osuma jakson lopussa näytti jopa ottelun ratkaisulta, sen verran selvästi torniolaiset hallitsivat ensimmäistä 45 minuuttista. Puoliaika kuitenkin muutti kaiken. OLS jyräsi Samuli Niskasen johdolla vastustamattomasti kohti ToPV:n maalia, vaikka Aarni vei vieraat jo 6–2-johtoon. OLS:n kirin keskellä Tornio sai kuitenkin tärkeän 7–5-johtomaalin. 16-vuotias juniorilupaus Mikko Lukkarila hipaisi pilleriä mailan kannalla ja pallo lipui hitaasti tyhjään OLS-maaliin. ”Kyllä Mikko siihen osui – tai siis ohjasi”, ToPV:n pelaaja-valmentaja Jukka Ohtonen nauroi. Lopulta aurinko paistoi ja onni hymyili Torniolle. Joukkueen pelaaja-valmentaja Jukka Ohtonen myönsi, että jatkoaika olisi koitunut todennäköisesti torniolaisten tappioksi. ToPV oli toisella jaksolla liukkaan Aarnin rynnistysten ja maalivahti Marko Herajärven pelastusten varassa.

”Toisesta puoliajasta jäi huono maku, mutta ei sitä parin vuoden päästä kukaan muista. Emme jaksaneet pitää otetta, valuimme, emmekä päässeet peliin enää ollenkaan mukaan. Meidän potkumme loppui, kun pyöritimme peliä loukkaantumisten vuoksi periaatteessa 11 miehellä. Lisäksi pari jäähyä vei meidän voimia”, Ohtonen näki. Ohtosella on kultaa sekä OLS:n että ToPV:n riveissä. Viimeiset viisi vuotta kiistakumppanukset ovat jakaneet kultamitalit vuorovuosin. Säännönmukaisuus pitää yhä: 2004 oli Tornion vuosi. ”Sanoin ennen ottelua, että Vaattovaara ratkaisee. Tämä oli makea voitto – kymmenen sekuntia ennen päätöstä. Eihän se olisi tuntunut miltään, jos olisimme voittaneet reilusti”, Ohtonen heitti huulta. Ja sama vakavammin.

”Kyllä toisella puoliajalla näytti jo todella pahalta. OLS:lla oli henki päällä.” SM-loppuottelu oli lopulta yleisöönmenevän jääpallon ja taitavien maalintekijöiden juhlaa. Vaikka vastakkain oli kaksi Suomen parasta joukkuetta, voi 15 maalin ottelua kutsua melkoisiksi pirskeiksi. ”Kaksi vuotta sitten ottelu oli samanlainen. Hienoa, että ottelut ovat näin tiukkoja. Molemmilla on niin vahvat kärkimiehet, että pienet virheet näkyvät heti tulostaululla”, Vaattovaara mietti.

Maalintekijät hyvällä vainulla
Vaattovaara joutui valumaan toisella jaksolla muun joukkueen mukana alaspäin ja oli näkymättömissä lähes loppuun asti. Sen sijaan OLS:n kärki Arto Loukkola sai maistaa mitalin toista puolta. Mies onnistui maalinteossa neljästi, mutta oma joukkue hävisi. Viime vuonna Loukkola teki OLS:lle voitollisessa finaalissa hattutempun. ”Olihan tuossa paikkoja enempäänkin. Jos joukkue tekee seitsemän maalia, niin ottelu pitäisi voittaa”, Loukkola murehti. OLS ja ToPV juhlivat vuorovuosin. Miksi sama mies, Vaattovaara, on ollut oikeassa paikassa kaksi kertaa omalla vuorollaan? ”Se on vain sattumaa. No, ehkä äidinmaidosta on tullut tietynlainen vainu ajautua paikkoihin”, finaalin ratkaisija myönsi.