2009

OLS hallitsi runkosarjaa ja Valioliigaa, eteni finaaleihin ja kukisti HIFK otteluvoitoin 2–1. Oululaiset juhlivat mestaruutta, HIFK sai hopeaa, OPS pronssia ja Harri Kauhanen voitti maalipörssin 43 osumalla kauden 2008–2009 päätteeksi.

1. SM-finaali Helsingissä Kallion tekojääradalla 11.3.2009:
HIFK–OLS 0–3 (0–1)
OLS: Ilari Moisala 2, Markus Kumpuoja 1.
Erotuomarit: Juha Vuorenmaa – Samuli Ylikesti – Kalle Hirvola – Antti Malaska.
Yleisöä: 800.

2. SM-finaali Oulussa 14.3.2009:
OLS–HIFK 3–7 (3–1)
OLS: Markus Kumpuoja 1, Marko Kilpeläinen 1, Jarmo Mällinen 1.
HIFK: Lauri Söderström 3, Juha Liukkonen 2, Mika Mutikainen 1, Tuomas Jalkanen 1.
Erotuomarit: Ilkka Vainikka – Kari Oksanen – Simo Pyysing – Mika Mutanen.
Yleisöä: 780.

3. SM-finaali Oulussa 15.3.2009:
OLS–HIFK 10–2 (5–1)
OLS: Markus Kumpuoja 3, Marko Kilpeläinen 2, Marko Veittikoski 2, Janne Parpala 2, Ville-Veikko Angeria 1.
HIFK: Janne Hölttö 1, Mika Mutikainen 1.
Erotuomarit: Ilkka Vainikka – Kari Oksanen – Simo Pyysing – Jyrki Rekilä.
Yleisöä: 1050.

Näin lehdistö näki 1 Finaalin:
OLS tarrasi kiinni mestaruuteen - 1. loppuottelu HIFK–OLS 0–3 (0–1)

Oulun Luistinseura sai unelma-alun liigan loppuotteluille, kun joukkue kaatoi HIFK:n 3–0 Helsingin kalliossa. OLS:n maalivahti Pertti Virtanen torjui nollapelin. Hän puhisi tyytyväisyyttä ottelun jälkeen. "Emme olisi voinut saada parempaa alkua finaalisarjaan. Puolustimme joukkueena todella mahtavasti", Virtanen hehkutti. HIFK ei ole tällä kaudella voittanut oululaisia kertaakaan. Lauantaina OLS:lla onkin mainio tilaisuus voittaa Suomen mestaruus, kun joukkueet iskevät yhteen Oulussa. "Eiköhän lähdetä siitä, että lauantaina laitetaan sarja poikki Oulussa ja lähdetään sitten saunomaan. Tilanne on meille kahden otteluvoitosta 4–0 ja toivottavasti lauantain jälkeen 5–0", naamukoppari Virtanen sanoi.

Ensimmäisellä jaksolla molemmat joukkueet pelasivat varovaista ja maltillista jääpalloa. Oululaisten lievästä hallinnasta kertoo kuitenkin yhdeksän kulmalyöntiä, joista OLS onnistui lopulta hyödyntämään yhden. Petteri Luomansuun antamasta kulmasta Ilari Moisala iski pallon pomppeliin, kun tasaväkistä ottelua oli tahkottu 40 minuuttia. OLS:n leirissä saatiin olla tyytyväisiä, ettei myös helsinkiläisjoukkue saanut avausjaksolla maalitiliään auki. Lähimpänä onnistumista IFK oli, kun Mika Mutikainen ja Lauri Söderström pääsivät kahdesti laukomaan Virtasen vartioimaa maalia kohti. Virtanen venyi maalillaan kuitenkin paraatipelastuksiin.

"Periaatteessa kuvio oli ennalta sovittu" Toisella puoliajalla OLS:n ensimmäisen maalin juoninut kaksikko oli jälleen kuumasta maaliteosta. Nyt Luomansuu syötti Moisalan maalintekoon 70. minuutilla. "En ole tällaisessa paikassa aiemmin maalinteossa onnistunut, joten kyllä ne tähän mennessä olivat urani hienoimmat osumat. Toinen meni alas ja toinen ylös. Kyllä sitä on noita kulmia treenattukin", Ilari Moisala sanoi. "Periaatteessa kuvio oli ennalta sovittu. Kyllä me tiedetään kenelle pallo tulee kulmasta. Aina syöttö ei ole niin hyvä, joten silloin lyö se, jolle pallo helpoiten tulee", Moisala kertoi. Vierasjoukkueen 0–3-osuman sivalsi maaliin ottelun viimeisillä hetkillä Markus Kumpuoja. "Nollapeli on harvinaista saavuttaa finaalissa. Lähdimme pelaamaan puolustuksen kautta ja tukkimaan HIFK:n maalipaikat. Tiesimme, että meille tulee omia maalipaikkoja. Monesti jääpallossa kulmat ratkaisevat ja niistä onnistuimme. Kulmat ovat usein myös pikkasen onnenkauppaa, mutta mielestäni ansaitsimme hiukan onnea tänään. Olimme parempi joukkue", OLS:n pelaaja-valmentaja Samuli Niskanen sanoi. "HIFK myy varmasti jatkossa nahkansa kalliisti. Meillekin jäi parannettavaa. Peli oli molemmin puolin aika kyttäilevää", Niskanen tuumi.

HIFK:n kokenut pelimies Mika Mutikainen lupaa kovaa taistelua viikonloppuna Oulussa. "Ei tässä mitään. Kaksi kolmesta pelistä pitää voittaa. Ei ole muita vaihtoehtoja. Siitä lähdetään, että meillä on lauantaina ja sunnuntaina pelit. Meillä oli nyt ehkä vähän jännitystä otteissamme", Mutikainen sanoi.
"Pyyhettä ei ole heitetty kehään. Kaksi erää on jäljellä ja hoidamme ne himaan", hän jatkoi.

Näin lehdistö näki 2 Finaalin:
HIFK nöyryytti Luistinseuraa täydellisesti, mestaruus ratkeaa sunnuntaina - Liiga, 2. finaali OLS–HIFK 3–7 (3–1) Otteluvoitot 1–1.

Toista finaalia on pelattu 40 minuuttia, OLS johtaa 3–0 ja on matkalla kohti seuran 15. mestaruutta. Ei tullut klassista finaalia, koska joukkueiden tasoero on näin selvä, katsomossa nyökytellään. Yleisön ajatusmaailma taisi tarttua oulaispelaajiin. Tästä vielä toinen jakso ja kultakemut käyntiin.
Ei tullut kultajuhlia. Tapahtui jotain, mikä ei ole täysin harvinaista jääpallossa, mutta täysin omituista OLS:n kohdalla: 3–1, 3–2, 3–3, 3–4, 3–5, 3–6, 3–7.
HIFK iski yhden maalin ennen puoliaikaa ja vei toista jaksoa ihan kuusi nolla. Pakkalan tekojäällä pelataan sittenkin kolmas loppuottelu sunnuntaina.

Mitä puoliajalla tapahtui, OLS:n pelaajavalmentaja Samuli Niskanen? "Kävimme jaksoa läpi ja totesimme, että peli on hyvin hallussa. Korostimme, ettemme ota turhia jäähyjä, vaan jatkamme nöyrästi ja maltilla. Nöyryys jäi kopin puolelle", Niskanen ihmetteli. Poissa oli nöyryys, kun kentällä luisteli mestaruusjuhlia odottanut joukkue. Kauden aikana vain kerran hävinnyt ryhmä näytti taitavan ja liikkuvan OLS:n sijasta alokasmaisia virheitä tekevältä oppipoikien poppoolta. "Kauden huonoin jakso osui juuri tähän saumaan. Syytä on vaikea löytää. En usko, että kukaan pelaajista odotti jo kultakinkereitä", Niskanen mietti. Joukkueen kapteeni Jarmo Mällinen ihmetteli otteen kirpoamista, mutta ei myöntänyt ylimielisyyttä.

"Tuntui, että teimme kaikki mahdolliset virheet tässä yhdessä ottelussa. Emme pystyneet lyömään edes pitkää sovitulla tavalla." OLS:n ensimmäinen jakso rullasi odotetusti. Markus Kumpuoja, Marko Kilpeläinen ja Mällinen viimeistelivät läpiajon­sa täsmälleen samanlaisilla harhautuksilla.
Toisella jaksolla HIFK:n aktiivinen karvaus lamautti mestarisuosikin pelin. Siihen päälle tuhti pino jäähyjä sekä OLS:lle epätavallisen huonoa liikettä ja 45 minuutin oppitunti romahduksesta oli valmis. OLS:lla oli mahdollisuus päästä peliin mukaan, mutta Niskasen läpiajon viimeistely 3–3-tilanteessa jäi torsoksi. "Annoimme vähän turhan helposti periksi. Olisihan tappioasemassakin ollut vielä puoli tuntia aikaa. Siinä ajassa pystyy pelejä kääntämään", Niskanen totesi.

Kauden huipentuman kannalta HIFK:n voitto oli mainio asia. Nyt mestaruus saa sinettinsä ratkaisevassa ottelussa, jossa molemmilla joukkueilla on mahdollisuus kultaan. Luistinseuralle on jaettu kultamitaleja kauden alusta asti, mutta jääpallokin on – piskuisesta koostaan huolimatta – hämmästyttävän pyöreä. Liigan voittaminen ei ole ilmoitusluontoinen asia. "Yleinen mielipide on saattanut olla tuollainen, mutta joukkueen sisällä sellaista ei ole ollut. Olemme koko kauden ajan pelannut HIFK:ta vastaan tiukkoja pelejä. Tämä oli karvas esimerkki siitä, mitä pieni löysääminen voi saada aikaan", Niskanen muistutti. OLS:lle sattui ottelun jälkeen vielä ikävä etikettivirhe, kun palkintojenjakoon kokoontui HIFK:n rinnalle vain viisi pelaajaa. OLS:n ja HIFK:n ratkaiseva kolmas loppuottelu alkaa sunnuntaina Pakkalan tekojäällä kello 13. Ottelu näkyy myös Ylen netti-tv:ssä.

Näin lehdistö näki 3:n Finaalin:
OLS-HIFK 10-2 (5-1) OLS:lle mestaruus voitoin 2--1.

OLS:n pukukopissa on ilmiselvästi juhlat käynnissä. Ruotsalainen poppibiisi soi, pelaajisto karkeloi ja kapteeni Jarmo Mällinen tanssahtelee huoltopöydällä. Pitää varoa, ettei kastu ja muutu yltä päältä tahmeaksi. Tällaista se on aina mestaruuden hetkellä. OLS nousi lauantain katastrofitappiosta ja jätti HIFK:n mopen osille sunnuntain ratkaisevassa finaalissa.

OLS:lla on nyt neljä mestaruutta 2000-luvulla. Samuli Niskanen on ollut kaikissa mukana. Joku sai kolmannen, joku toisen kullan.
Koko juhlivasta laumasta löytyy vain yksi ensikertalainen pelaajana. Petteri Luomansuu kauhoi vuosi sitten kultaa valmentajana, mutta nyt pitkä ja välissä neljän vuoden katkolla ollut pelaajaura sai komean kruunun. Uraan mahtuvat muun muassa vuoden 1994 ja 1995 finaalitappiot.

39-vuotias Luomansuu istuu penkillä rauhallisena, huojentuneena ja kenties liikuttuneena. "Onneksi on tämän verran ikää, että saa jättää pöydillä tanssimisen nuoremmille", mies hymähtää. Luomansuu lopetti OPS:n pelaajavalmentajana neljä vuotta sitten yli 500 tehopisteen miehenä. Mestaruus maistuu, sillä comeback oli "hirveän työn takana".

Paluu on kuulemma ollut mielessä koko ajan, mutta suomalaiskansalliseen tapaan ajatus kristallisoitui juhannusyönä. Luomansuu tarttui puhelimeen ja kilautti myöhään yöllä Niskaselle. "Uskalsin soittaa ja uskalsin kehua itseäni", Luomansuu nauraa. Kannatti soittaa.

Kilpeläinen lopetti hattutemppuun Luomansuu ei ole vielä tehnyt päätöstä jatkamisesta, mutta Marko Kilpeläinen löi sunnuntaina viimeisen pisteen uralleen. Kilpeläinen teki ensin OLS:lle 4-0 ja 6-1-osumat.

Kymmenen minuuttia ennen ottelun loppua mies sai sinetin hattutempulleen rankkaripisteeltä. Kolme maalia on ansiokas saavutus viimeisessä pelissä. "Nämä ovat mahtavia pelejä. Jos tällaisia tärkeitä pelejä saisi pelata koko kauden ajan, niin olisin voinut jatkaakin. Mutta en jaksa enää sitä muuta hulabaloota", kolmannen SM-kullan kumartanut Kilpeläinen totesi.

Kilpeläinen on saanut kuulla parin viikon ajan vitsailuja, kun hän julkisesti ilmoitti lopettavansa "99 prosentin varmuudella".

"Lapseni pelaavat jalkapalloa, ja olen päässyt näiden varjolla vähän laistamaan kyytihommista. Kyllä minulla tekemistä riittää."

Kauden paras joukkue, Yksi OLS:n sankareista on keskikentällä pelannut Hannu Simoska, jonka kausi uhkasi tyrehtyä ennen ensimmäistäkään ottelua reisileikkauksen takia. Sinnikäs pelaaja taisteli itsensä kentälle, finaaleihin ja mestariksi -- vaikka loukkaantui välissä uudestaan. "Tämä mestaruus maistuu makealle. Jos olisimme nyt hävinneet, niin tämä olisi ollut yksi noloimpia juttuja", Simoska heitti.

Aivan: OLS oli kiistattomasti kauden ylivoimaisesti paras joukkue, mutta joutui taistelemaan mestaruuden lopulta viimeisen ottelun kautta.
Sunnuntain finaalissa joukkue pystyi savustamaan HIFK:n puolustuksesta Juha Laitisen jäähykuninkaaksi ja rynnimään keskeltä läpiajoihin. Koko joukkue nousi omalle tasolleen ja pysyi kiitettävästi pois jäähypenkiltä.

Varsinkin OLS:n ensimmäisen jakson maalit kelpaisivat opetusvideoiden materiaaliksi. Kilpeläisen takana Janne Parpala, Markus Kumpuoja ja Marko Veittikoski (rankkareista) ylsivät kahteen finaaliosumaan. Pelaajavalmentaja Niskanen jakoi kolme hienoa maaliin johtanutta syöttöä. Niskanen joutui vielä lauantai-iltana setvimään tappio-ottelun syitä puhelinrumballa.

Vastuuta kantanut mies heräsi keskellä yötäkin miettimään kuvioita. "Kun vedimme puheluita valmennuksen kanssa yhteen, niin tuloksena oli luotto siitä, että otamme revanssin HIFK:sta." Mestaruus ja oma terveys Palataan vielä siihen hetkeen, kun mitalit on jaettu ja mestaruuspokaali odottaa kapteeni Mällisen käsivarsia. Petteri Luomansuu ottaa kultamitalin käsiinsä ja siirtää sen viisivuotiaan tyttärensä Annan kaulaan. Vielä suukko poskelle ja tyttö on ylpeänä.

"Vaimo ja tytär kutoivat OLS:n kaulahuivit, missä oli nimeni ja pelinumeroni. Aivan upeaa", Luomansuu kiittelee. Pitkältä tauolta palanneelle pelimiehelle mestaruus maistuu, mutta itsensä voittaminen on vielä tärkeämpää. "Tämä oli minulle koko loppuelämän suuntaa muuttanut teko, että olen taas kunnossa. Kyllä terveys on ihmisen elämän kannalta olennaista. Olen saanut harjoittelun ansiosta 20 kiloa painosta pois", mies kertoo ylpeänä.

Mestaruuden arvoinen suoritus. "Ja jos en ensi kaudella pelaa, niin hiihdetään sitten vaikka Finlandia-hiihto."