2010

HIFK voitti Valioliigan ja eteni mestariksi kaatamalla loppuotteluissa OLS suoraan 2–0. Mestaruus oli seuralle ensimmäinen kahteentoista vuoteen, Narukerä saavutti pronssia ja Jukka Loukkola voitti maalipörssin 28 maalilla kauden 2009–2010 päätteeksi.

1. SM-finaali Oulussa 10.3.2010:
OLS–HIFK 2–3 (2–1)
OLS: Jarmo Mällinen 1, Juha Nousiainen 1.
HIFK: Tuomas Jalkanen 1, Lauri Söderström 1, Mika Mutikainen 1.
Erotuomarit: Ilkka Vainikka – Kari Oksanen – Simo Pyysing – Juha-Matti Kanniainen.
Yleisöä: 1780.

2. SM-finaali Helsingissä Kallion tekojääradalla 13.3.2010:
HIFK–OLS 2–1 (1–1)
HIFK: Rolf Larsson 1, Teijo Laitinen 1.
OLS: Jarmo Mällinen 1.
Erotuomarit: Ilkka Vainikka – Kari Oksanen – Simo Pyysing – Taavi Sulander.
Yleisöä: 1680.

Näin lehdistö näki 1 Finaalin:
HIFK pakotti Luistinseuran selkä seinää vasten lauantain finaaliin - Liiga, 1. finaali OLS–HIFK 2–3 (2–1) HIFK johtaa voitoin 1–0.
Katsojan kannattaa pitää jääpallo-ottelussa silmänsä auki viimeiseen sekuntiin asti. Maalin tai kahden johto ei ole tässä lajissa vielä mitään.
Ja pelaajien silmien pitää olla loppuhetkillä kuin isoäidin teelautaset. Keskiviikkoiltana Pakkalan tekojäällä OLS sai loppusekunneilla vielä kulmalyönnin, jääpallossa vaarallisen erikoistilanteen. Laukauksen pitäisi mennä suoraan sisään, sillä tuomari viheltää pilliinsä heti, kun tilanne on ohi. "Otatte sen pallon vaikka silmään", joku karjaisee HIFK:n vaihtopenkiltä. Moista uhrautumista ei tarvittu, koska ihmettä ei tapahtunut: vierasjoukkue pystyi estämään OLS:n yrityksen. Nyt Oulusta voiton hakeneella HIFK:lla on mahdollisuus juhlia mestaruutta lauantaina kotikentällään.

Mestaruuteen vaaditaan kaksi voittoa. Jääpallon Suomen mestaruus ratkeaa tänä vuonna sadannen kerran. Etelä on ollut 2000-luvun ajan vetelä pohjoisen edessä. Kymmenestä jaossa olleesta mestaruudesta ToPV on voittanut kuusi ja OLS neljä. "Moni on sanonut, että olisi kiva saada pokaali välillä pohjoisesta pois. Meillä on voittamisen halu olemassa", helsinkiläisten päävalmentajan Ari Kukkosen silmät kiiluivat ottelun jälkeen. OLS:lle onnistuminen kotikentällä olisi ollut enemmän kuin sata jänistä. Jos joukkue haluaa kolmannen peräkkäisen Suomen mestaruutensa, sen pitää voittaa Helsingissä ensin lauantaina ja heti uudestaan sunnuntaina.

"Meillä on puolitoista tuntia kerrallaan selkä seinää vasten. Toisaalta tilanteemme voi kääntää helpoksi: jospa pakkovoitto herättää porukan. Finaalisarjaa ei ole helppoa panna poikki. HIFK:n mestaruus ei ole missään nimessä kirkossa kuulutettu", Luistinseuran pelaajavalmentaja Samuli Niskanen julisti.

Karkaaminen ei onnistunut - Keskiviikon finaalissa mentiin eikä meinattu – sillä seurauksella, että vauhdin lisäksi jäällä nähtiin kaksi hermostunutta joukkuetta. Avausjaksoa hallinneella OLS:lla oli sauma karata puoliajalle paljon suuremmilla johtolukemilla kuin 2–1. Niskanen otti miehekkäästi taakkaa omille niskoilleen. Heti toisen jakson alussa hänellä oli pitkän soolonsa päätteeksi mahdollisuus viedä OLS 3–1-johtoon, mutta pallo tömähti päin HIFK:n maalivahtia Harri Olbertia. "Se oli ottelun kulminaatiopiste. HIFK sai tilanteesta nostetta." Vierasjoukkue iski hetken päästä kaksi maalia kuin taitava autovaras yön pimeydessä. Totuuden nimissä OLS kaatui kuitenkin johonkin muuhun kuin Niskasen epäonnistumiseen. "Asenne ja liike olivat ok, mutta sitten tuli virheitä ja tässä sitä nyt ollaan. Otimme liikaa tyhmiä jäähyjä. Lisäksi olen pettynyt siihen, ettemme noudattaneet pallollisen pelaamisen taktiikkaa niin kuin sovimme", Niskanen näki.

Paineita vastustajalle - Kun mestaruus ratkeaa kahdella voitolla, on avausottelulla poikkeuksellisen suuri merkitys. HIFK on janonnut kultaa turhaan vuoden 1998 menestyksensä jälkeen ja tämän lähemmäksi sen ei ole mahdollista päästä: pokaali odottaa lauantaina Brahen kentän laidalla. Kenties sauna on varattuna ja juomat lastattuna jääkaapissa. Paineita jaettiin keskiviikkoiltana kilpaa vastustajalle. "Paine on OLS:lla, koska heidän pitää voittaa lauantaina. Jos me häviämme, meillä on mahdollisuus sunnuntainakin", HIFK-luotsi Kukkonen lipsautti. Juuri tuossa ajatuksessa on OLS:n sauma iskeä. Jos joukkue on tarpeeksi kylmäpäinen, se kääntää pakkonsa voimakseen. Keskiviikkona Pakkalan jäätä kynti äärimmäisen tasaisesti kaksi Suomen parasta joukkuetta. "Ei se noin vain mene, että kun voitimme tänään, voitamme lauantainakin", Kukkonen tiesi.

Sen tietää oululaisjoukkuekin. "Tämä on pienistä asioista kiinni. Me tulemme vielä", OLS:n kapteeni Jarmo Mällinen sanaili tuimana. Viikonloppuna selviää, ketkä ovat Suomen jääpallokuninkaita.

Jos finaalijoukkueiden valmentajat olivat ennen ottelua painottaneet suojateilleen tarkkaa pelaamista ja virheiden minimointia, avausjakson maalien perusteella neuvot olivat kaikuneet pukukopissa kuuroille korville. Kaikki kolme täysosumaa syntyivät karkeiden virheiden seurauksina. OLS-puolustus luovutti heti alussa pallon Teijo Laitiselle, joka vapautti Tuomas Jalkasen maalintekoon. Hetkeä myöhemmin lahjoja jaeltiin helsinkiläisten kenttäpäädyssä ja Jarmo Mällinen latasi kaukaa 1–1-tasoituksen.

Illan koomisin osuma nähtiin 35. minuutilla, kun HIFK-vahti Harri Olbert hukkasi Jukka Loukkolan lyönnin jälkimainingeissa pallon suojiensa uumeniin. Ensimmäisenä haaskalle ehtinyt Juha Nousiainen suti maalin edestä niin Olbertin, HIFK-pelaajien kuin oululaisyleisönkin hämmästykseksi 2–1-osuman.
"Se oli urani helpoin maali", 34-vuotias sivutuki hymähti ottelun jälkeen. Sen enempää siimaa ei vierasjoukkue isännilleen antanut. Avausjaksolla etsikkoaikansa hukanneelle OLS:lle kävi täsmälleen samalla tavalla kuin viime kevään toisessa loppuottelussa: puhti katosi toisella jaksolla.

"Toisella jaksolla meiltä loppui liike kauttaaltaan. Puoliajalla kopissa oli vielä hyvä tsemppi päällä, mutta se ei siirtynyt kentälle", Nousiainen harmitteli.
OLS:n väreissä yhteensä kolme Suomen mestaruutta voittanut Veitsiluodon Vastuksen kasvatti käänsi keskiviikkoiltana katseen jo lauantaina pelattavaan toiseen loppuotteluun. "Emme me tätä touhua aio näin helpolla luovuttaa. Liikettä pitää löytää enemmän ja pallolliselle miehelle täytyy saada enemmän tukea, tänään hyökkääminen meni välillä yksin yrittämiseksi", Nousiainen linjasi.

Erillinen sitaattipalsta - "Jos otamme noin paljon jäähyjä, on aika hankala hyökätä. HIFK puolusti hyvin, emmekä löytäneet siihen lääkettä." Jarmo Mällinen OLS:n kapteeni

"Peli oli kummallakin hermostunutta. Joukkueet tuntevat toisensa hyvin, ja yritystä oli liikaa." Ari Kukkonen HIFK:n valmentaja

"2–1-taukonumerot olivat vähän alakanttiin meille, mutta toisaalta teimme maalit HIFK:n virheistä, emme omista paikoistamme."Samuli Niskanen OLS:n pelaajavalmentaja

Näin lehdistö näki 2 Finaalin:
Jääpallon 100. Suomen mestaruus ratkottiin lauantaina Helsingin Kallion kentällä. Ensimmäisen finaalin Oulussa voittanut HIFK hyödynsi kotiyleisönsä tuen ja ratkaisi mestaruuden viemällä toisen voiton lukemin 2-1. Mestaruus on helsinkiläisjoukkueelle seurahistorian 15:s.

Ottelun ensimmäinen jakso alkoi sankassa lumipyryssä. Kumpikin joukkue joutui avaamaan peliä pitkillä palloilla, kun jäätä pitkin pelaaminen oli lähes mahdotonta. Ensimmäisen finaalin niukasti maalein 3-2 voittanut HIFK aloitti kotiyleisönsä edessä väkevästi. Heti alkuun se loi kolme vaarallista tekopaikkaa ja OLS:n puolustus oli helisemässä. Viidennellä peliminuutilla maajoukkuemies Rolf Larsson pääsi laukomaan vapaasti maalin edestä, eikä oululaismaalivahti Olli Lappalainen pystynyt estämään kotijoukkueen siirtymistä 1-0-johtoon.

Avausmaalin jälkeen kumpikaan joukkue ei onnistunut luomaan kunnollisia tekopaikkoja. Peliä tahkottiin tasatahdissa aina 26. minuutille, kunnes OLS:n luoma paine HIFK-päädyssä tuotti tulosta. Oululaisten hyökkäys rynni HIFK-puolustuksen keskustaan, josta joukkueen kapteeni Jarmo Mällinen pääsi tuikkaamaan pallon etukulmasta ohi helsinkiläisten maalia vartioineen Harri Olbertin.

Tasoitusmaalin myötä ottelun hallinta siirtyi vierasjoukkueelle. HIFK joutui avaamaan peliään yhä pitkillä roiskaisuilla, kun taas OLS pyrki hallitsemaan palloa kentän pinnassakin. HIFK sortui herkästi rikkomaan omalla alueellaan, minkä johdosta oululaiset saivat paikkoja vapaalyönneistä. Lisämaaleja ei kuitenkaan nähty, joten toiseen jaksoon lähdettiin tasalukemista 1-1.

Mestaruusmaali Teijo Laitisen lavasta, Tauolla Brahen kentän jää saatiin aurattua ja lumisade hiipui hieman. Toisen jakson alkuun kumpikin joukkue pelasikin näyttävää jääpalloa rohkeasti palloa kuljettaen ja liikuttaen. Puolustuspelaaminen nousi toisella jaksolla avainasemaan, kun peli aaltoili vauhdikkaasti päästä päähän. Parikymmentä minuuttia mentiinkin varovaisesti puolustaen, eikä maaleja nähty ennen 64. minuuttia.

Helsinkiläiset tarrasivat kiinni mestaruuteen, kun HIFK:n Rolf Larsson hankki kotijoukkueelle vapaalyönnin. Mika Mutikainen rakensi tilanteesta oivaltavasti huippupaikan Teijo Laitiselle, joka ei erehtynyt. Mutikainen oli lyövänsä vapaalyönnin kovana maalia kohti, mutta viime hetkellä konkarin lavasta lähtikin äärimmäisen tarkka syöttö maalia kohti purjehtineen Laitisen lapaan. Laitinen pääsi maalin kulmalta tuikkaamaan lukemat 2-1:een. Johtoasemassa HIFK onnistui hyvin pitämään keskikentän pelinsä tiiviinä. OLS pyrki luomaan peliä laitojen kautta, mutta HIFK tukki etenemispaikat tehokkaasti. Kotijoukkue pelasi viisaasti, eikä sillä ollut syytä tavoitella riskillä lisämaaleja.

Päätösvihellyksen lähestyessä OLS otti aikalisän, jonka jälkeen se muutti peliään jälleen "pitkä päätyyn" -henkiseksi, mutta HIFK pystyi pitämään maalinsa puhtaana painostuksesta huolimatta. Helsinkiläiset pitivät koko ajan yhdeksää miestä pallon alapuolella, joten oululaisille ei avautunut mahdollisuuksia ylivoimahyökkäyksiin.

Helsingin IFK:n mestaruusjuhlia seurasi lauantaina Kallion kentällä lähes 2 000 katsojaa.