Venäjän ja Valko-Venäjän paluuta ei saa hätiköidä Kansainvälinen olympiakomitea KOK teki tänään tiistaina 7. heinäkuuta 2026 päätöksen poistaa ehdollisesti Venäjän olympiakomitean toimintakiellon. Päätös on urheilumaailmassa merkittävä ja samalla hyvin vaikea hetki. Se ei vielä tarkoita venäläisurheilijoiden automaattista paluuta kaikkiin kansainvälisiin kilpailuihin, mutta se avaa oven keskustelulle, jota ei jääpallossakaan voida ohittaa. BandyliigaToimituksen kanta on selvä: Venäjää tai Valko-Venäjää ei tule hyväksyä mukaan kansainväliseen jääpallotoimintaan niin kauan kuin Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa jatkuu. Tämä ei ole kannanotto yksittäisiä urheilijoita vastaan. Tämä on kannanotto sodan, väkivallan, miehityksen ja urheilun poliittisen hyväksikäytön vastustamiseksi. Jääpallo on pieni laji, mutta juuri siksi sen arvovalinnoilla on suuri merkitys. Pienessä lajissa kaikki tuntevat toisensa, päätökset näkyvät nopeasti ja hiljaisuudesta tulee helposti hyväksynnän muoto. KOK muistuttaa, että kansainväliset lajiliitot päättävät edelleen omista osallistumissäännöistään. Tämä vastuu on nyt myös jääpallon kansainvälisellä liitolla FIB:llä. Vastuu ei ole vain hallinnollinen, vaan ennen kaikkea moraalinen. Jääpallolla on pitkät ja vahvat siteet Venäjään. Se on lajin historiaa, eikä sitä voi pyyhkiä pois. Venäjä on ollut vuosikymmenten ajan jääpallon suurvalta, lajin näkyvyyden, pelaajamäärien ja kansainvälisen kilpailutoiminnan kannalta merkittävä maa. Juuri siksi päätös on vaikea. Mutta vaikeus ei saa olla syy väärään ratkaisuun. Hyökkäyssodan jatkuessa paluu normaaliin urheiluyhteistyöhön ei voi olla mahdollinen. Ei lipun kanssa, ei ilman lippua, ei kansallislaululla eikä neutraalin statuksen alle piilotettuna, jos järjestelmän taustalla poliittinen todellisuus ei ole muuttunut. Jääpallon tulee seistä rauhan, urheilun rehellisyyden ja Ukrainan rinnalla. Pelkäämme, että kansainvälisen jääpalloliiton taloudelliset ongelmat voivat lisätä painetta BandyliigaToimituksessa seuraamme kansainvälisen jääpallon tilannetta huolestuneina. FIB:n viimeaikaiset tapahtumat ja entisen puheenjohtajan Henrik Nilssonin julkisuudessa antamat lausunnot ovat herättäneet kysymyksiä siitä, mihin suuntaan lajia ollaan viemässä. Pelkäämme, että kansainvälisen jääpalloliiton taloudelliset ongelmat voivat lisätä painetta ratkaisuihin, joissa periaatteet väistyvät rahan, sarjojen, turnausten tai osallistujamäärien tieltä. Toivomme sydämestämme, ettei näin käy. Jääpallo tarvitsee selkärankaa Jääpallo tarvitsee kansainvälistä toimintaa. Se tarvitsee MM-turnauksia, nuorten kilpailuja, seurajoukkueiden kohtaamisia ja elinvoimaisen kansainvälisen liiton. Mutta vielä enemmän jääpallo tarvitsee selkärankaa. Laji, joka rakentuu yhteisöllisyydelle, pakkasessa seisomiselle, vapaaehtoisten työlle ja sukupolvelta toiselle siirtyvälle rakkaudelle, ei voi rakentaa tulevaisuuttaan silmät suljettuina. Myös mahdollisen rauhan jälkeen tarvitaan harkintaa. Rauhan julistaminen ei yksin riitä palauttamaan luottamusta. Sen jälkeen tulisi olla selkeä siirtymäaika, jonka aikana voidaan varmistaa, että kansainväliseen jääpallotoimintaan palaaminen ei ole poliittisen vaikuttamisen väline, propagandan jatke tai yritys pestä mainetta urheilun kautta. Tarvitaan läpinäkyvät ehdot. Tarvitaan riippumatonta arviointia. Tarvitaan takeet siitä, että urheilijat, joukkueet, liitot ja taustajärjestelmät voivat toimia aidosti ilman sodan, valtion tai poliittisen painostuksen varjoa. Jääpallo on meille rakas laji. Juuri siksi siitä pitää puhua rehellisesti. Me toivomme maailmaa, jossa ovet voidaan avata turvallisesti, oikeudenmukaisesti Me emme toivo jääpallolle suljettuja ovia. Me toivomme maailmaa, jossa ovet voidaan avata turvallisesti, oikeudenmukaisesti ja rauhan ehdoilla. Mutta siihen hetkeen ei päästä kiirehtimällä. Siihen ei päästä unohtamalla. Siihen ei päästä sillä, että hyökkäyssodan keskellä teeskennellään urheilun olevan irrallaan todellisuudesta. Niin kauan kuin Ukraina kärsii, kansainvälisen jääpallon ei tule kääntää katsettaan pois. Jääpallon pitää valita oikein. Ei helpoimman tien, vaan oikean tien mukaan. Vaikeat kysymykset eivät saa jäädä kysymättä Kaiken tämän keskellä suomalaisen jääpallon on uskallettava katsoa myös peiliin. Jos vaadimme kansainväliseltä jääpallolta selkeitä periaatteita Venäjän ja Valko-Venäjän suhteen, meidän on oltava valmiita pohtimaan samoja kysymyksiä myös omassa lajissamme, omien pelaajiemme ja oman yhteisömme kohdalla. Yksi vaikeimmista kysymyksistä liittyy Määtän veljeksiin. Miten käy niiden suomalaispelaajien, jotka ovat pelanneet Venäjällä hyökkäyssodan aikana? Voivatko he palata Suomen maajoukkueeseen? Voivatko he palata Bandyliigaan? Ovatko he edustuskelpoisia heti, myöhemmin — vai onko jokin raja ylitetty niin, ettei paluu voi tapahtua ilman perusteellista käsittelyä? Nämä eivät ole helppoja kysymyksiä, eikä niitä pidä käsitellä huutoäänestyksellä. Suomen Jääpalloliitto linjasi jo vuonna 2023, että Venäjällä pelaavat suomalaiset jääpalloilijat pysyvät maajoukkuetoiminnan ulkopuolella. Tuolloin keskustelun keskiössä olivat Tuomas ja Tommi Määttä, jotka pelasivat Venäjän pääsarjassa SKA-Neftjanik Habarovskissa. Myös Yle käsitteli tammikuussa 2026 Määtän veljesten maajoukkuepannaa ja sitä, että Teemu Määttä pelasi Suomi-paidassa, mutta Tuomas ja Tommi olivat ulkopuolella Venäjällä pelaamisen vuoksi. BandyliigaToimituksen mielestä peruslinjan tulee olla selvä: jos suomalaispelaaja on valinnut jatkaa pelaamista Venäjällä hyökkäyssodan aikana, paluu maajoukkueeseen tai kotimaiseen huippusarjaan ei voi olla pelkkä ilmoitusasia. Sen pitää olla avoin, perusteltu ja yhteisesti hyväksytty prosessi. Tämä ei tarkoita elinikäistä leimaa. Mutta se tarkoittaa vastuuta. On eri asia tehdä virhe, kantaa siitä vastuu ja palata yhteisöön rehellisesti, kuin palata hiljaisuuden kautta ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jääpalloyhteisön ei pidä rakentaa mustia listoja, mutta sen ei pidä myöskään teeskennellä, ettei valinnoilla ole merkitystä. Sama ristiriita näkyy jääkiekossa. Teemu Pulkkisen mahdollinen rooli viikonlopun 3vs3-MM-menestyksessä ja hänen valintansa turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi nostavat esiin kysymyksen, jota suomalaisessa urheilumediassa on käsitelty varsin vähän: mitä merkitsee se, että pelaaja on pelannut KHL:ssä vuosina 2018–2024? Onko KHL-tausta asia, joka pitää mainita aina? Vai vain silloin, kun pelaaminen on jatkunut hyökkäyssodan aikana? Missä kulkee raja ennen sotaa tehtyjen uravalintojen ja sodan aikana tehtyjen valintojen välillä? Entä jos pelaaja on irtautunut sarjasta myöhemmin? Riittääkö aika, katumus, selitys, hiljaisuus — vai tarvitaanko urheiluyhteisöltä yhteinen linja? Myös Jokerien paluu Liigaan tekee asiasta vielä monimutkaisemman. Jokerit pelasi KHL:ssä vuodesta 2014 vuoteen 2022. Jokerit ilmoitti helmikuussa 2022 jättävänsä KHL-kauden kesken ennen pudotuspelien alkua. Useat yhteistyökumppanit olivat ilmoittaneet irtisanovansa sopimuksensa seuran taustayrityksen kanssa, jos Jokerit jatkaisivat KHL:ssä. Jokerit irtautui KHL:stä kokonaan huhtikuun 2022 alussa. Nyt seura on saanut Liiga-lisenssin kaudelle 2026–27. Jos seura voi palata kotimaiseen pääsarjaan KHL-vuosien jälkeen, millä perusteella yksittäistä urheilijaa arvioidaan? Onko seuran vastuu erilainen kuin pelaajan vastuu? Onko omistuspohjalla, ajankohdalla, irtautumisen tavalla ja julkisella vastuunkannolla merkitystä? Meidän mielestämme on. Juuri siksi jääpallon ei pidä ratkaista näitä asioita tapaus kerrallaan, kulisseissa tai tunnekuohun keskellä. Tarvitaan selkeät periaatteet. Ensinnäkin on erotettava toisistaan aika ennen hyökkäyssotaa ja aika sen jälkeen. Helmikuun 2022 jälkeen Venäjällä jatkaminen ei ole ollut enää tavallinen urheilullinen uravalinta. Se on tapahtunut maailmassa, jossa Venäjän valtio käyttää urheilua maineensa, normaalisuuden ja vaikutusvaltansa välineenä. Toiseksi on arvioitava pelaajan oma toiminta. Onko hän pelannut Venäjällä sodan aikana? Onko hän edustanut venäläistä seuraa, joka on kytköksissä valtiollisiin tai poliittisiin rakenteisiin? Onko hän ottanut kantaa, pysynyt hiljaa vai osallistunut sellaiseen julkisuuteen, jota voidaan käyttää propagandana? Näihin kysymyksiin ei aina ole helppoja vastauksia, mutta ne pitää uskaltaa kysyä. Kolmanneksi paluulle pitää olla läpinäkyvä menettely. Pelaajalla pitää olla oikeus tulla kuulluksi. Liitolla ja sarjalla pitää olla oikeus ja velvollisuus arvioida asia. Päätöksen…